KEHTO Magazine

Chit chat with Fanu

Teksti: Anssi Uimonen Kuvat: Janne Hatula, Daniil Harik

Aloitellaan perussetillä, eli mikä on tämänhetkinen pössis? Vaikuttaako synkät ja sateiset illat herran mielialaan?

Joo, kyllä tää vuodenaika tyhjentää pattereita aika kyydillä: kahvia kuluu, enkä tiedä, auttaako se edes. Niin, ja unentarve melkeinpä tuplaantuu ja ulos ei juuri huvita mennä. Kesää on ikävä jo nyt.
Mutta nyt voi hyvällä omallatunnolla hakata kämppiksen kanssa Xboxia ja duunata biittejä – kesällä sitte keskitytään muihin hommiin!

Syntyykö tähän vuodenaikaan parhaimmat ideat uusiin raitoihin? Voisi kuvitella, että kostean urbaanin miljöön puitteissa vaeltaessa syntyisi juuri Fanulle ominaista synkkää ja teknistä, hitusen Amon Tobin -tyylistä soundia. Ainakin tällainen kuva kuulijalle syntyy esimerkiksi kuunneltaessa Homefree-abumia, joka on uusin tuotoksesi.

Kyllä synkkyys ja pimeys on ihan omiaan luovuuden kannalta. Inspiraatio kasvaa, ja samalla se raskas ilmasto vaikuttaa meikäläisellä siihen, millaista tavaraa sitä vääntää: yleensä suht ”diippiä” ja useimmiten vähä melankolista äänimaailmaa.
Mulla pimeys toimii siten, että koen ympäristön pimeässä paljon tulkinnanvaraiseksi valoisaan verrattuna, mikä aktivoi luovuuden paljon herkemmin kuin kesällä.

Taidat myöskin ammentaa jonkin verran omassa musiikissasi itämaisesta kulttuurista, mitä raitojen samplejen perusteella voisi kuvitella. Itse vanhana cratediggerinä kiinnitin huomiota hyviin samplevalintoihisi ja kiinnostaisi tietää, mistä ihmeestä revit käyttämäsi samplet?

Meikäläinen samplaa kaikkea mikä liikkuu – tai, no, kaikkea mielenkiintoista, mistä vaan tulee ääntä! Mulle samplaaminen on ollut varsin kauan elämäntyyli: korvat on auki hyviä juttuja varten 24h vuorokaudessa: se toimii ihan alitajuisella tasolla; se moodi on koko ajan päällä. Jos jostain kuulee jonkun hyvän jutun, se on pakko metsästää talteen omaan käyttöön. Kyllä meikäläisen korvaan hyvällä tavalla käy aina kaikki aasiasamplet, ja niitä tulee käytettyä aina silloin tällöin, juu. En ole ikinä omistanut yhtään sample-CD:tä, enkä aio niitä hankkia: oman, kattavan samplekirjaston kartuttaminen on ikuinen projekti, josta olen aika ylpeä.

Tästä hyvänä esimerkkinä toimii albumin nimikkoraita Homefree, jota kuunnellessa minulle tuli mieleen sotaretkeltä palaava samurai traditionaalisessa itämaisessa ympäristössä. Todella vahva tuotos, joka iski ainakin allekirjoittaneeseen kuin miljoona volttia. Avaatko vähän raidan tuottamisesta ja omaa näkökulmaasi ko. raidan osalta?

Monesti se menee niin, että aloitan jostain mielenkiintoisesta, mieltä stimuloivasta samplesta/loopista tms. ja sitä sitten pureskellaan vähän aikaa ja mietitään, mitä sen ympärille voisi kasata: seuraavaksi aletaan sovittelemaan näitä palasia palapeliin ja katsotaan, mikä siihen sopii ja mikä taas ei. Tietyn visuaalisen ilmestyksen kokeminen mielessä auttaa teeman luomisessa. Itseasiassa se on monella tavalla melko alitajuinen prosessi: tiedän heti ensikuulemalla, mikä toimii ja mikä ei, eli sikäli se on aika helppoa, kun vaan saa ekat luikautukset kuulostamaan tarpeeksi mielenkiintoiselta.

Homefree by Fanu

Myös skeittaustaustan omaavana tuli mieleeni, että tuotantosi olisi mitä omiaan esimerkiksi jenkkileffojen ääniraitana. San Franciscon auringonnousun täyttämät runipätkät ja Fanu- soundi istuu kuin nyrkki silmään (ainakin meikäläisen mielikuvassa). Onko tuotantoasi kenties jonkun leffan pätkissä?

Ei ole, mutta enemmän kuin mielelläni kyllä tekisin skedeleffaan saundia – niitä kun tulee itsekin väijyttyä jonkin verran! Pitäisi varmaan laittaa konnektit kuntoon tuon asian suhteen, heh. Eiku nii, Ruottin poijaat kerran heitti graffaleffaan kysymättä meikän matskua: sen verran ollaan leffoihin päästy, ehe ehe!

Mikä graffapätkä on kyseessä?

Ei hitto, en kyllä nimeltä muista: en itse ole varsinaisesti graffaihmisiä enkä tuota leffaa omista. Joku tuttu vaan kerran huikkasi, että “kato kato, olit saanut musat leffaan”, ja mää olin tietenkin ihan vattefakkina. Ihan kelpo leffa se kyllä oli, ja sinne oli kaavittu muiltaki junkkaa, hehe!
Oon väleissä kyseisen poppoon kans, ja ne buukkas mut pariinkin otteeseen Tukholmankeikalle tän sattuneen jälkeen.

Asia pihvi. Mitenkäs muuten äijän oma skeittaus sujuu? Kauankos sitä on laudan päällä pysytty? Itse en Tsekkejä kauempana ole käynyt puskemassa, mutta teikäläisellä on varmasti tuolta rapakon takaakin kokemusta, kun olet paljon siellä keikkaillutkin. Löytyykö jotain erityisen hyvää muistoa keikkareissuilta?

Skeittasin muutaman vuoden teini-iässä, ja tavallaan ”lopetin” vuonna 2000, kunnes kesällä 2007 oli ihan pakko ostaa lauta ja aloittaa uudestaan; sainkin kyllä aloittaa ihan nollilta. Nyt alkaa olla ihan luvattoman hauskaa, kun alkaa olla vanhat jutut takaisin plakkarissa, paikat tarpeeksi vetreänä ja kehitystäkin tapahtuu. Kyllä skeittaus mulle on elämässä nykyään sellainen varaventtiili, että vertaista saa hakea. Ja sitä tulee mietittyä tavalla tai toisella joka päivä; se on myös musahommien kans hyvin yhteen meneva harrastus, näin teknisessä mielessä.

Tämän vuoden USA:n rundilla tuli jonkin verran neppailtua mm. Pittsburghissa ja Seattlessa.
Sitten esimerkiksi Fargossa oli ihan huippu parkki, mutta rundille lähtiessä toinen jalka oli niin kipeä, ettei ekoina päivinä laudalle ollut asiaa, joten se jäi väliin. Yritin kuitenkin nepautella enemmän tai vähemmän joka kaupungissa: mun ei monesti suuria linjoja tarvi lähteä hakemaan, vaan pikkukikkailukin riittää paremman puutteessa.

Siis Suomen Rodney Mullen kaikesta päätellen. Okei, palataanpas sitten musiikin pariin, ettei ihan totuus pääse unohtumaan. Meitä kiinnostaisi tietää hieman käyttämästäsi rautapuolesta; mitä löytyy studiostasi ja mitä milläkin laatikolla ja potikalla saadaan aikaan?

Käytössä mulla on vuosien varrella ollut yhtä sun toista: Akai- ja EMU- sampleria, mikseriä jos toista, hardiskompuraa, EQ:ta, efektiä, Cubasea, Logicia yms. Tällä hetkellä mennään niinkin simppelillä setupilla kuin Ableton Live Macissa, miksaus Soundcraft-tiskissä ja kontrollereina toimivat APC40 ja Trigger Finger. APC40 on kyllä freesi laite, joka mahdollistaa Liven soittelun aika täydellisesti.

Sampleja nyt sitten tulee hiottua ja ehosteltua esim. C-kasettinauhalla, Akai S5000 -samplerissa ja ties missä. Laitteiston pidän nyt aika suppeana ja kompaktina, koska väsäilen livebankkia, josta sitten joskus hamassa tulevaisuudessa aion soitella livekeikkoja DJ-keikkailun tasapainoksi.

C-kasetti, legendaarista! Sinulta on tullut tuotantoa suhteellisen ahkeraan tahtiin ja monen eri labelin alta, ja nyt olet pistänyt oman merkin, Lightless Recordingsin pystyyn. Miksi perustit oman labelin, eivätkö vanhat yhteistyökumppanit pysyneet Fanun tahdissa mukana?

Halusin pitää asiat omissa käsissä ja kun julkaisee musiikkia monella lafkalla päätymättä yhden katon alle, tulee lopulta väkisellä sellainen olo, että olisi hyvä olla yksi kanava, johon keskittyä. Brittijakelija S.T. Holdings ehdotteli mulle lafkadiiliä kauan aikaa seurattuaan julkaisuhommiani heidän mielestään liian monella levymerkillä. Lafkan perustaminen S.T. Holdingsin kanssa oli jotakuinkin ainoa looginen seuraava askel – enkä ole katunut.

Lightlessillä on saatu ulos nyt seitsemän rellua (viisi kakstoistatuumaista ja kaks täyspitkää meikäläisen pakettia), ja lisää on tulossa; on tullut keskityttyä enemmän laatuun kuin määrään, mikä olikin mottona aina.

Sinulla kuitenkin löytyy yhden albumin kansien välistä laaja spektri eri tyylejä, ja Homefreelläkin löytyy breiksimmän kaman lisäksi perinteistä junkkasoundia ja triphopia, mistä voi tehdä sen johtopäätöksen, ettet ainakaan ole yhteen genreen kiinni jäänyt puristi, vaan hyvin avarakatseinen muusikko. Onko ennakkoluuloton ja monipuolinen ulosantisi otettu maailmalla vastaan hyvin? Vai soitatko keikoilla muun line-upin mukaisesti iltaan sopivan genren alta musiikkia?

Juu, en halua missään nimessä olla ”junkkatuottaja” – enkä ole ikinä ollutkaan – vaan artisti, joka tekee vaihtelevaa tavaraa (tietenkin tietyissä rajoissa); tai en ainakaan survo itseäni yhden musiikkilajin/genren muottiin, koska se kääntyy ennemmin tai myöhemmin artistia vastaan.

”Maailmalla” tuo mun musiikki menee kaupaksi ennemminkin kuin kotimaassa, ja sama pätee keikkailuun; joskus käy mielessä, että olisi hieno homma, jos tilanne kotimaan kohdalta tasapainottuisi edes hieman. Tähän asti olen vetänyt vain DJ-keikkoja, jotka ovat olleet pääsääntöisesti junkkaa, mutta tuleva livesetitys tulee olemaan pääosin ”ei-junkkaa”: aion jatkaa tosin DJ-juttuja siinä ohessa.

Niinkuin tuossa jo aiemmin puhuttiinkin, niin olet valtameren takana keikkaillut huomattavan paljon. Millainen on jenkkiläinen yleisö ja ylipäätään keikat siellä verrattuna Keski-Euroopan meininkiin? Harva suomalainen kuitenkaan sinne asti pääsee ekskursiolle ihan milloin tahansa, joten promoa nyt menoa totuudenmukaisesti (ei se ihan huono paikka voi olla, kun teikäläinenkin on käynyt toistakymmentä kaupunkia läpi)

Amerikasta mulle ei ole kyllä muuta kuin positiivista sanottavaa, mitä tulee junkkameininkiin. Olen tehnyt siellä kolme kiertuetta, ja melkein poikkeuksetta kaikki keikat ovat olleet varsin positiivisia: on hienoa huomata, että edustamallani junkkatyylillä on niin paljon kannattajia myös rapakon takana (kuvittelin asian olevan ennen jotenkin ihan toisin).
Ainoa huono kokemani asia jenkkilästä on se ruokapuoli. Huhhuh!

Okei, olet siis vegaani! Tai tottunut syömään terveellisesti… Hyvä homma. Mikäs jenkkiläisessä pekonikulttuurissa mättää? Super sizet?

Siis en ole vegaani (joka ei mielestäni edes ole automaattisesti sama asia kuin ”terveellisesti elävä ihminen”), mutta mitä terveellisiin elämäntapoihin tulee, niin vuosi sitten tein aikamoisen ja kattavan elämäntapamuutoksen, ja kuluneen vuoden aikana kaikki vanhat vaatteet on käyny suuriksi ja käyttökelvottomiksi  ja laardia on Janne-poijjaasta lähtenyt aika huolella.

Lopetin kaikenlaisen turhan ja epäterveellisen syönnin ja lopetin päihteiden käytön. Kyselin itseltäni, että mitäs mää elämältä haluan, halusin vaan olla niin skarppi kuin mahdollista ja muutuin ihmisenäkin aika paljon. Varsinkin tuon asian valossa jenkkiläinen uppopaistettu mega-ateriointi ja ruokakulttuuri etoo oikein kunnolla.

USA:n rundeilla joskus lentojen välillä yritin hakea esim. pikku lentokentiltä jotain suht terveellistä syötävää, mikä osoittautui monesti haasteelliseksi. Ja se roskaruokamainonta on ihan sairasta…sitä ei pääse pakoon mitenkään.

Mutta, mitäs tulevaisuutesi tuo tullessaan, nähdäänkö uutta tuotantoa ja missä kaikkialla Serato pysyy kuumana ensi vuonna?

Saas nähdä, mihin asti liveprojektin työstäminen etenee ensi vuonna: tarkoitus olisi jossain vaiheessa alkaa soitella sitä. Voipi olla, että siitä poikii jonkinnäköinen pidempimuotoinen julkaisu ainakin CD-muodossa. Keikkoja on varmasti ympäri Eurooppaa niinkuin aina.

Lightlessilla on tavoitteena pistää seuraavaksi kotimaista tavaraa…siitä lisää infoa piakkoin Fanusaitilla osoitteessa www.fanumusic.com! Mitä lähitulevaisuuteen tulee, niin 15.12 musta leivotaan filosofian maisteri: oli jo aikakin!

Katohan ukkoa, KEHTO onnittelee! Filosofinen kyssäri: äijällä on erityisen mielenkiintoiset tatskat käsissä. Mikä tarina näihin liittyy, mitä ne kertovat kantajastaan?

Erikoinen haastiskysymys…propsit siitä!
Oikean käsivarren ”LOVE” liittyy mun elämänkatsomukseen ja filosofiaan ja vasemman käsivarren ”DREAM” taas aika moneenkin juttuun.

Voitko avata hieman syvällisemmin näiden tatuointien taustaa? Filosofiselta kantilta? (nyt saa tarinoida, fiilistellä ihan huolella)

Näiden selittäminen tuntuu aina jotenkin oudolta – samalla tavalla kuin biisieni nimien selittäminen: niistä jää jotenkin tyhmä fiilis ja tuntuu, että olisi ollut parempi olla kertomatta!

Mutta lyhyesti, LOVE liittyy lähinnä epäitsekkyyteen ja ihmisten väliseen yhteisyyteen ja toisista välittämiseen. Jos me kaikki oltaisiin hieman vähemmän itsekkäitä ja välitettäisiin toisistamme hivenen enemmän, maailma olisi paljon parempi paikka. Vähä sellaista hippimenoa.

DREAMistakin vois sanoo vaikka mitä, mutta se liittyy mm. siihen, että niin kauan kuin ihmissielulla on pureskeltavaa eli unelmia ja uskoa itseensä ja huomispäivään, jaksaa elämän liekki lepattaa eikä ala henki kangistuun. Joku joskus tokaisi jotain tyyliin ”as long as you have dreams, your soul will stay alive”. Se oli musta hyvin sanottu, ja oon aina ajatellut samalla tavalla. (toim.huom. Tässä on muuten fiksusti ajatteleva sälli)

Jes jes. Pyöräytetään perinteiset KEHTO- quickiesit tässä vaiheessa:

All time top 3- tuottajat?

1. Future Sound Of London: heiltä opin kaiken, mitä atmosfääreistä ja konemusiikista piti oppia.
Kakkos- ja kolmossijalle menisi vanhat junkat, Good Lookingit, 4Hero, Metalheadzit, Guns And Rosesin jutut, vanhat Metallicat, yms…vaikea mainita vain kahta!

Nostalgisin asia elämässäsi?

Skeittauksen uudelleenaloitus vuonna 2007!

Sairain ländäämäsi trikki ja spotti?

Taitavat olla vielä edessäpäin!
Bs noseslidestä 270 fs nollie shove-it ulos toimii aina.

Erikoisin keikkamuisto?

Niitä olis monta…mutta esim. keikan soittaminen ruokamyrkytyksen puhjettua viime vuonna San Fransiscossa ei tule unohtumaan.

Rakkain sample?

Boom-basso eli 808-basso!

Säväyttävin leffa?

Tätä kysytään usein, enkä ikinä osaa vastata – jospa tällä kertaa edes yrittäisi.
”Planes, Trains and Automobiles” (suom. ”Vauhdilla Chicagoon”)!
Toinen kova on ”Stripes” (suom. ”Natsat”).

Iske vielä loppuun TOP 3 nettisaittia (saa olla mitä vaan, mikä on omaa sydäntä ja ajatuksia lähellä)

www.theberrics.com Saitti, joka kertoo ammattilaisskeittaajien Steve Berran ja Eric Kostonin privaattiskeittihallista Los Angelesissa ja videoi siellä tapahtuvaa meininkiä. Uutta matskua tulee melkein päivittäin skeittaajien kermalta. Välillä aika hullua settiä.

www.crailtap.com Lisää skeittausta ja kaikennäköistä hulluttelua. Mää selailen netistä aika paljon skeittausta: en kato TV:tä, ku on kerran netti.

www.fanumusic.com Sori, oli pakko! No joo, noiden kahden yllämainitun saitin lisäksi omalle saitille tulee aina tehtyä jotain pientä säätöä, joten kai mää tässä aika totuudenmukainen oon, kun tuon tässä mainitsen. Heh.

Kiitokset, Janne, haastiksesta! Ja loppuun vielä shout-outit lukijoillemme.

Käykääs kuikkaan www.fanumusic.com josta löytyy aikamoinen saundikirjasto kaikesta ikinä julkaistusta Fanu- matskusta, infoa tulevista jutuista, blogilässytystä yms. Ja syökää paljon vitamiineja. Ja maapähkinävoita.