KEHTO Magazine

Tällä viikolla artistihaastattelussa on Helsinkiläinen d’n’b-tuottaja Trisector a.k.a Otto Hassinen. Mies on tuttu myös breakbeat-duo Takomosta ja Bar Loopissa kohta kaksi vuotta pyörineestä Science-klubista.

Artistihaastattelu: Trisector

Teksti: Sami Lehtinen Kuvat: JP Hion, Milla Toukkari, Tuija Hassinen

Heti alkuun kuulumiset, eli mitä äijälle kuuluu?

Ei tässä, lattea nautiskellessa. Hieman väsyttää.

Peruskaavan mukaisesti edetään jälleen, eli kerropa hieman itsestäsi? Kuinka kaikki lähti käyntiin musiikin saralla?

Nimi on Otto ja ikää sen 25 vuotta, asustelen Vuosaaressa tällä hetkellä. Musiikkia olen tehnyt 12- vuotiaasta asti kun tajusin, että voin tehdä musiikkia koneellani. Tosissani olen tehnyt musiikkia Takomon ajoista asti eli  vuodesta 2002 lähtien. Kaikki lähti liikkeelle junkasta ja silloisesta rave-kulttuurista. Vaikutteita sain Prodigysta, LTJ Bukemista ja Chemical Brothersista. Myös DJ Dizzyn settejä tuli paljon nauhoiteltua ja kuunneltua.  Vuoden 1997 junkkasoundi putoaa eniten. Boymerangin tuotokset ovat olleet kriittisiä nuoren miehen sielulle. Muita vaikutteita ovat Ed Rush & Optical, vanha Hospital-kama, Kemal + Rob Data, Idm, dub-techno, breaks ja dubstep – unohtamatta punk- ja rockmusiikkia. Mainitsemisen arvoisia suomalaisia artisteja ovat mm. Muffler ja Krii (a.k.a. Resound), jotka ovat jo demoscene/träkkeriajoilta tuttuja. Nuorempana olisin halunnut soittaa bändissä, mutta kun en saanut kavereita mukaan, niin päätin alkaa tuottamaan musiikkia itse.

Olet julkaissut biisejä ainakin Med Schoolilla ja Levitatedillla. Mielestäni on iso ja hieno juttu, että suomalaiset pääsevät julkaisemaan musiikkiansa ulkomaisillakin levy-yhtiöillä. Ovatko levymerkit lähestyneet sinua julkaisun puitteissa vai toisin päin?

Olen julkaissut 2 singleä Med Schoolilla ja Levitatedilla yhden biisin cd-kokoelmalla.  Lightlessilta saattaa tulla julkaisua ulos tulevaisuudessa.

Käytännössä katsoen olen tehnyt biisejä ja lähetellyt niitä eteenpäin ja katsellut, josko jostain  nappaisi. Joitakin tuotoksia olen lähettänyt Blu Mar Ten:lle ja sitä kautta päässyt yhteyksiin isompiin levy-yhtiöihin. Hospital Records innostui Morning Rainista ja siitä on yhteistyö heidän kanssaan alkanut. Myönnän, että hieman yllätyin kun Med School nappasi nuo tähänastiset julkaisut, mutta mikäpäs siinä jos kelpaa.

Lifeforms on nyt julkaistu. Millainen tekoprosessi on ollut ja millaiset fiilikset julkaisusta?

Lifeforms on hyvin neuro-henkinen julkaisu. Eihän konemusiikin tekeminen mitään helppoa puuhaa ole, että biisit syntyisivät nappia painamalla, mutta ei tuo Lifeforms ollut mistään hankalimmasta päästä työstää ulos. Se tuli oikeastaan suht itsestään valmiiksi. Miksasin sen laivamatkalla Tallinnaan kun olin menossa Airport Jam –festareille keikalle. Piti tehdä uusi mixdown, mutta hyvinhän tuo noinkin toimii. Joskus nuo biisit vain tulevat itsestään ja joskus niitä jää sata versiota lojumaan. Ensimmäinen Takomo-julkaisukin oli sellainen, että juotiin Pekan kanssa kaljaa ja tehtiin parissa tunnissa biisi kasaan, mutta toisaalta meillä on myös ollut biisejä joita on nysvätty päälle vuoden ajan.

Olet myös tehnyt Dejaru-nimisen artistin kanssa musiikkia. Haluatko kertoa hänestä enemmän ja miten olet eksynyt hänen kanssaan tekemään yhteistyötä?

Mikseri.netin kautta olen häneen tutustunut niinkuin Naraka-nimiseen artistiinkin, joka tunnettiin ennen nimellä Taajuus.

Dejaru teki samanlaista musiikkia kuin mistä itse olin kiinnostunut. Ja kun intressit kohtasivat niin lopputuloksena aloimme tehdä musiikkia yhdessä.

Muodostat myös puolet breakbeat-duo Takomosta, valottaisitko hieman lisää tästä projektista?

Keskityn tällä hetkellä Trisectorin tuotoksiin, mutta Takomosta se kaikki lähti liikkeelle ja teemme vieläkin musiikkia, vaikka olemme pientä taukoa pitäneetkin. Kun on seitsemän vuotta tehnyt samaa juttua, on pieni tauko ihan paikallaan. Takomolta on tullut vuodesta 2004 asti julkaisuja, Trisector-projekti taasen on suhteellisen uusi.

Olen ajatellut tuottaa musiikkia muihinkin genreihin, mutta artistinimi tulee pysymään samana. Eri artistinimet hiukan sekoittavat pakkaa. Olen sitä mieltä, että kunhan pidän äänimaailman ja fiilikset samanlaisena, ei musiikkityylillä ole niin suurta merkitystä. Turha rajoittaa itseään liikaa.

Huomaan musiikistasi, että panostat juuri äänimaailmaan todella paljon. Kuinka tärkeänä pidät sitä ?

Kaikki lähtee äänimaailman luomisesta; sateisesta kaupungista tai avaruusaluksesta, joka laskeutuu aavikkoplaneetalle. Näistä saa hyviä ideoita biiseihin. Tanssilattiakelpoisuus on toisarvoista.

Pyörität myös kuukausittaista Science-klubia Bar Loopissa. Paljasta lisää.

1,5 vuotta on operoitu Science-klubisa tällä hetkellä. Kaikki lähti liikkeelle VVR:n ja Axun kanssa open deckseistä. Olemme halunneet tarjota mahdollisuutta kuunnella hyvää musiikkia ja juoda kaljaa. Emme ole yrittäneet tavoitella mitään erikoisuuksia, vaan pikemminkin ollaan soiteltu mitä huvittaa. Kaikilla on erilaiset musiikkimaut. On hienoa, että olemme saaneet hyviä artisteja soittelemaan hyvää musiikkia ihmisille. Science-klubin visuaalinen ilme tukee bileitä, Marky aka Jivez vastaa mm. meidän flyereista ja julisteista.

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Keikkoja, kollaboraatioita?

Lisää musiikkia ja Science-podcast kohtapuoliin tukemaan tuota klubia. Tarkoitus on panostaa musiikin tuotantoon enemmän.

Lisää kollaboraatioita Inztancen ja Dejarun kanssa sekä keikkoja Fanun kanssa Itä-Eurooppassa päin ja miksei muuallakin.

Ahkera mies kaikesta päätellen. Miten itse koet rumpubasson nykytilanteen?

Helvetisti hyvää, mutta samalla myös huonoa soundia suolletaan ulos. Internet on helpottanut musiikin jakamista ja näkyvyyttä. Hyvä musa on aina hyvää ja nyt sitä ei ehkä onneksi tarvitse kaivaa samalla tavalla kiven alta kuin mitä vaikka muutama vuosi sitten.

Vinyyli, cd vai serato?

Ei suosikkeja. Keikkoja soitan eniten vinyylillä, kun ei tietokoneen näyttöä oikein jaksa tuijottaa. Kaikkia noita kuitenkin käytetään. Serato toki auttaa soittelussa, vaikka junkkaa onkin helppo soittaa. Käytän sitä silloin, kun soitan idm-settejä juuri cue-pointtien ja looppausten takia – se kun on aika hankalaa vinyylillä ja cd:llä. Käytännössä pystyn siis miettimään juttuja ennen settejä ja kokoamaan ne valmiiksi ennen keikkaa. Minulle on loppujen lopuksi aivan sama, mitä laitteistoa käyttää, kunhan vain musiikki on hyvää. Antaa ihmisten soittaa millä haluavat, vihaaminen on väsynyttä puuhaa, vaikka olen itsekin syyllistynyt siihen. Palautetta pitää antaa, mutta turha valittaminen ei auta.

Iso kiitos haastattelusta, Otto. Löytyykö herralta kuuluisia viimeisiä sanoja lukijoillemme?

Kalja on hyvää. Ja terveisiä/kiitokset kaikille jotka on käyneet kääntymässä Sciencessa nauttimassa huurteisen, toivottavasti tulette toistekin. Täältä päin lähtee myös arvostusta ja kiitosta kovasti niille jotka jaksaa vääntää soundia ja ostaa/pyöritellä levyjä ja säätää bileitä ja tietenkin myös niille jotka käy bileissä ja tykkää tästä ihme säksätyksestä.

Niin ja ne kuuluisat viimeiset sanat: Mitähän tästä punasesta napista tapahtuu?

Katso Lifeforms-musiikkivideo YouTubesta

Tsekkaa Trisector muualla netissä:

• Twitter
• Facebook
• MySpace
• Soundcloud

Aiheeseen liittyvää Kehdossa

• Artistihaastattelu: Fanu