Bilekuvaaja Raver 71

Teksti: Anssi Uimonen Kuvat: Raver 71

Kuka taltioi ikimuistoiset keikat ja festarit ja on paikalla ikuistamassa tunnelman, kun se on korkeimmillaan? Tutustuimme yhteen ehkä ahkerimmista bileitä kiertävään valokuvaajaan, Juha Pietikäiseen. Tämä kovan luokan oldskool-fani on kiertänyt bileitä ahkerasti jo vuodesta 1994 saakka ja viimeisimmän vuosikymmenen viihtynyt bileissä kameransa kanssa.

Hyviä muistoja

Lahtelainen bilekuvaaja on harrastanut valokuvausta vuodesta 2001 lähtien ja bilekuvausta vuodesta 2003 saakka. Mies on käynyt taltioimassa niin isoja kuin pieniäkin tapahtumia. – Ikimuistoisimpia bileitä, joissa olen kuvannut, ovat varmasti House Nation- ja Planet Of Love-tapahtumat, Juha kertoo.

– Yhtenä mieleenpainuvimmista hetkistä oli myös se, kun ottamiani kuvia julkaistiin vuonna 2006 Tullikamarin bileistä Raver’s Nature-sivustolla, hän jatkaa.

Intohimona valokuvaus

Juhalle bileissä viihtyminen ja niiden taltiointi Canonilla on jonkinasteinen intohimo ja mies painottaa, ettei tule koskaan luopumaan valokuvauksesta ja bileissä käymisestä, sillä ne ovat hänelle harrastuksen sijaan pikemminkin elämäntapa. – Paidan selkäpuolella oleva teksti kertoo kaiken; ”Rave forever”, mies letkauttaa.

– Ollaan tuttujen kanssa puhuttu, että vielä eläkkeelläkin tullaan bileisiin, vaikka rollaattorien kanssa, jos ei muuten kyetä, Juha täydentää. – Elämäntapa-reivaaja, sanoisin.

– Olen monelle sanonut, että minusta tulee Suomen ensimmäinen teknopappa. Voi sitä raukkaa, joka joutuu samaan vanhainkotiin. Sama pauke nimittäin jatkuu sielläkin…

Läpi Suomen muistikorttia vinguttaen

Juha on tuttu näky Lahden lisäksi myös muualla Suomessa, ja kun Klubitus.org-sivustolla käy katsastamassa kuvamateriaalia, löytyy kuvien copyright-osiosta usein nimimerkki Raver 71.

– Ottamiani kuvia löytyy Klubituksesta tällä hetkellä reilut 4000 kappaletta ja Raveland-sivustolla hieman vajaat 5000 kappaletta, mies kertoo. Klubitukseen olen kuvannut ahkerammalla otteella viitisen vuotta, hän täydentää.

– Ensimmäisimmät taltioinnit tuli otettua digikameralla silloin vuonna 2003 ja pikkuhiljaa aloin janota parempaa kalustoa käsiteltäväkseni. Lähdin parantelemaan laitekokoonpanoa osa kerrallaan ja ensimmäisen järjestelmäkameran hankin helmikuussa 2007, Juha muistelee.

– Opettelin uuden osan käyttöä jonkin aikaa, ennenkuin hankin uuden laitteen opiskeltavaksi, hän lisää. – Tällä hetkellä käytössäni on Canon EOS 20D-kamera, Sigman valovoimainen yleislinssi DC 18-50mm 1:2:8 EX Macro sekä Canonin Speedlite 430EX-salama.

– Nykyinen kokoonpano on todella hyvä tarpeisiini, olen hyvinkin tyytyväinen tämänhetkiseen kalustoon, Juha mainitsee.

Kuvausolosuhteet bileympäristössä ovat pääsääntöisesti olleet kohdallaan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Yleisimpänä ongelmana ovat olleet nk. ”känniääliöt”, jotka huutelevat typeryyksiä.

– Viimeisin muisto on Enonsaaresta 2009, missä joku terassilla ollut humalainen tyyppi huuteli minulle ”Mitä sä kuvaat siellä”. En reagoinut huuteluun, vaan jätin kaverin omaan arvoonsa, Juha kertoo. Väittäisin, että kyseessä oli pahasti hukassa oleva turisti, joka ei ylipäätään pitänyt elektronisen musiikin festareista. Veikkaisin kaverin olleen enemmän rock-henkinen, hän lisää.

Valokuvauksen lisäksi bloggausta

Juha on myös ahkera bloggaaja. Mies on pitänyt omaa blogiaan nyt parisen vuotta.

– Kaksi vuotta tuli nyt maaliskuussa täyteen. Blogiin olen kirjoittanut bilefiiliksistä, biisibongauksista ja yleisistä tapahtumista klubi-illoissa. Iso-lehdessä tuo blogi on ollut alusta asti ja bloggaan samanlaisella otteella kuin valokuvaan, eli täydestä sydämestäni, Juha tähdentää.

– Blogini tavoittaa tällä hetkellä keskimäärin vajaat kolmisen sataa lukijaa kuukaudessa ja parhaimpana kuuna blogiani on lukenut kuutisen sataa elektronisesta tanssimusiikista kiinnostunutta, Juha mainitsee.

– Palaute on ollut yhtä poikkeusta lukuunottamatta positiivista ja on kiva kuulla, että ihmiset ovat pitäneet kirjoituksistani. Kun minua pyydettiin tähän blogihommaan silloin vuonna 2008, mietin alkuunsa että mitäköhän tästäkin tulee, mutta parin päivän mietinnän jälkeen päätin kokeilla bloggaamista. Tällä tiellä vielä ollaan, ja olen itse ainakin tyytyväinen kirjoituksiini, Juha kertoo.

Pikaiset a la KEHTO

All time parhaimmat bileet?

Prodigyn keikka Helsingissä 2009. Parasta mitä on vaatteet päällä koskaan kokenut.

All time paras biisi bileissä?

Members Of Mayday – Enter The Arena. Se vaan on klassikko.

All time asiallisin kotimainen artisti?

Orkidea, sillä hän on ollut bileskenessä kauan ja jatkaa vieläkin. En ole Tapsalta kuullut yhtäkään huonoa settiä. Suuri respect herraa kohtaan.

Kesän 2010 ehdoton tapahtuma?

Oulussa järjestettävä Raveisland Festival 2010. Koko viikonlopun kestävät ulkoilmabileet, paljon soittajia moneen makuun. Se vaan on mahtavuutta.

Hienoa, ulkoilmatapahtumat kunniaan. Kehto kiittää ja kumartaa ajastasi, Juha. Mitä terveisiä heität lukijoillemme?

Toivon hyviä hetkiä kaikille ottamieni kuvien kanssa ja samoin blogini lukijoille. Teidän palautteenne innostaa jatkamaan ja tekemään tätä duunia paremmin. Rakkaudesta bileisiin.

Raver 71 verkossa

• Raveland kuva-arkistot
• Raver 71 blogi ISO Lehdessä

Henkilökuvassa: bilekuvaaja Raver 71 on artikkeli verkkojulkaisusta: KEHTO Magazine

KEHDON artistihaastatteluun ajelehti pääkaupunkiseutulainen lahjakas dubstep-tuottaja 501 a.k.a Jussi Leväsalmi. Jussi on tullut aiemmin tutuksi Contour-nimellä drum ‘n’ bassin parissa. Haastattelussa Jussi mm. vinkkaa dubstepin tuottamisesta kiinnostuneille muutamia neuvoja alkuun pääsemiseksi.

Artistihaastattelu: 501

Teksti: Anssi Uimonen Kuvat: Raver 71, Aleksi Alku

Kuka on 501?

– Oikea nimi on Jussi ja musiikkiharrastus alkoi jouluna -93, kun pukki toi klassisen kitaran. Alkukankeudesta huolimatta harrastus jatkui ja soittelin erilaisissa bändeissä ja kokoonpanoissa aina vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen puoleen väliin asti. Aika alkoi kuitenkin jossain vaiheessa olla kortilla, enkä ehtinyt enää treeneissä juosta, joten siirryin tuottajapuolelle.  Vuodesta 2003 tein junkkaa nimellä Contour ja IDM:ää, jälkimmäistä lähinnä pöytälaatikkoon. Sittemmin, vuodesta 2008 eteenpäin on illat ja yöt menneet 140 bpm- klubimusiikin parissa nimellä 501. Isoin saavutus tähän mennessä on pääsy Chase & Statuksen More Than Alot -levymerkille.

Pistetään kuulumisia heti kärkeen, eli kuinkas hurisee?

Moro Anssi, kiitos erittäin hyvin. Kevättä rinnassa ja paljon mielenkiintoisia projekteja käynnissä niin musapuolella kuin siviilissä. Inspiroitumisen aikaa!

Olet siirtynyt ”musiikillisessa evoluutiossa” eteenpäin drum ’n’ bassin tuottamisesta dubstepiin. Mikä sai sinut vaihtamaan dubstepiin?

Lähinnä se, ettei dubstepissä (tai miksi ikinä 140 bpm puoltempomusaa pitäisikään kutsua) ole niin vahvasti normitettu onnistumisen reseptejä, vaan voi aika vapaasti ite kokkailla keitoksensa. Junkkapuolella ei vaan ollut mulle tarpeeks ilmaa! Dubstepissa on se hyvä puoli, että se ei ole niin lukittautunut omaan lokeroonsa kuin junkka, koska sitä kuuntelee niin monenlaiset ihmiset riippumatta genrerajoista, mistä varmaan johtuu “dubstepin” helppo lähestyttävyys.

Nykypäivän trendinä näyttää olevan se, että drum ’n’ bassin parista siirrytään tuottamaan dubstepiä, mikä tuottajia dubstepissä viehättää, matalammat bassotaajuudet ja synkempi atmosfääri? Uutuuden viehätys?

Yleisesti ottaen syitä genresiirroksiin on varmaan yhtä monta kuin siirtyjiä, joten aika vaikee ehkä sanoa mitään yksittäistä nimittäjää. Jonkin verran varmaan vaikuttaa tämän hetkinen junkan pienimuotoinen identiteettikriisi, missä sen pitää keksiä ittensä uudelleen, ehkä sitten hakemalla vauhtia jostain muualta. Luulisin, että tekee ihan hyvää junkalle ottaa vaikutteita välillä muualtakin kun itsestään.

Mitään muuta syytä siirrokseen ei mulle ollut kuin se, ettei junkan tekeminen enää tuntunut musiikillisesti mielekkäältä. Junkan jälkeen tein aluksi jonkin aikaa elektroa, housea ja pari biisiä dubstepia. Dubstepissa tuntui olevan vähiten mitään valmiiksi normitettua “hyvän biisin” reseptikirjaa ja sen takia  se  kai sitten eniten viehätti.

Jos verrataan dubstepiä ja drum ’n’ bassia tuottajan näkökulmasta, niin mahdollistaako dubstepin  tuottaminen enemmän kuin drum ’n’ bass? Dubstep on kuitenkin perusluonteeltaan kokeellisempaa ja ainakin omasta mielestäni sallii enemmän kuin drum ’n’ bass.

Olet tasan oikeilla jäljillä. Dubstep sallii enemmän tilaa tehdä juttuja omalla tavalla. Mä oon friikahtanut joihinkin omiin tapoihin kokeilla erilaisia idiksiä ja yhtä valmista biisiä varten mulla on yleensä projektifolderissa ainekset kolmeen uuteen. Dubstep/140 bpm -puolella kummallistenkin idisten käyttäminen onnistuu helpommin. Ja tätä kautta lopputuloksena syntyvät biisitkin on keskenään erilaisempia. Onhan siinä tietysti kyse myös tempon suomista mahdollisuuksista. Matalampaan tempoon mahtuu enemmän sisältöä.

Olet myös saanut kansainvälistä tunnustusta ja sinut on kiinnitetty Chase & Statuksen More Than Alot-labelille. Miten opastaisit nuorta ja lahjakasta tuottajaa etenemään urallaan? Rankkaa promoamista ja oman tuotannon levittämistä pitänee harrastaa?

Rankka ja aggressiivinen promoaminen on väärä lähestymistapa, koska se lähinnä rasittaa vastaanottajaa! Pikemminkin asiallinen promoaminen on se avainsana. Tärkeintä on valita promoamisen kohde tarkkaan ja tehdä viesti helposti lähestyttäväksi. Toinen asia on ihan perus networking eli uutena artistina kannattaa käyttää vähän aikaa tutustua alan muihin vaikuttajiin ja sitä kautta usein tulee paljon hyviä uusia kontakteja ja mahdollisuuksia. Oikeastaan menestyksen resepti piilee siinä, ettei lannistu vaikka yhdeksän kymmenestä lafkasta ei innostu sun biiseistä.

No mitäpä jos esimerkiksi minä olisin kiinnostunut dubstepin tekemisestä, miten neuvoisit minut pääsemään alkuun?

Ensin laitat välineet kuntoon, eli hankit jonkun mielekkään platformin musan tekemiselle. Nykyään suurin osa tekee tietokonepohjaisesti hommia, mikä onkin yksinkertaisin vaihtoehto.

Itse olen inspiraationi löytänyt omien arkirutiinien ylläpitämisestä ja elämän balansoimisesta. En pystyisi tekemään duunejani hyvin ellei olisi mahdollisuutta uppoutua töiden jälkeen totaalisesti musiikin tekemiseen. Kumpikin ruokkii toisiaan. Ihmiset on tietty erilaisia ja joku muu saattaa löytää inspiraationsa teen lipittämisestä, mene ja tiedä. Kyse on kuitenkin luovasta prosessista, joten parasta olisi virittää tuottamisympäristö luomisprosessille sopivaksi.

Teknisellä puolella on nettifoorumeilla todella paljon neuvoja vinkkejä ja muuta hyödyllistä alkuun pääsemiseksi. Tärkeintä on loppupeleissä löytää ne omat soundit ja fiilikset, joista lähtee kanavoimaan sitä inspiraatiotaan.

Ja nyt kun minulla on tämä seuraava tanssilattian tappaja masteroituna, minnepäin sitä tarjoaisin? Keneltä saisin parhaat sparraukset?

Lähetä bangeri ensin muutamalle luotto DJ:lle ja kysele mikä fiilis niillä on. Sit jos vieläki näyttää siltä, että kyseessä on tappajaraita niin sopivin saatesanoin demoa menemään isommille DJ:lle ja lafkoille tietysti myös. Sen jälkeen irtisanot päivätyön ja ostat asunnon Bahamalta. Helppoa!

Mitä on luvassa dubstep-puolella tulevaisuudessa, isompaa julkaisua kenties?

Dubstep -puolella on luvassa mielenkiintoinen kevät.  Remiksirintamalla on ollut aika kiireistä lähiaikoina: avautui mahdollisuus tehdä kotimaiselle syntsapoppisbändille nimeltä TVOFF remiksi uudelle “Music Machine” EP:lle ja Boogieman 501 remix onkin nyt pihalla hyvissä levykaupoissa ja digitaalisestikin ihan just.

Samalla sapluunalla on tulossa Uusi-Seelantilaisen Minuit:n biisistä Daddy-O remiksi aivan tuota pikaa. Klipit löytyy kotisivulta www.myspace.com/501dubz.

Omia soolojulkaisuja on myös tulossa jonkin verran:

• Z Audio Ltd:ltä “12 (“Beast Within” / “Back Up“), josta on promot ihan just tilattavissa. Full release seuraa heti perään + digijulkaisu.
• Off Road Recordsilla olis kanssa ihan kohta “12 pihalla (“The Eyes Never Lie” / “Downplay“)
• ja yksi astetta melodisempi paketti Rwina Recordsilta “12 (“St. Ives” ja “Higher Ground“). Sama partituuri on näissäkin eli ensin vinyyli ja sitten digijulkaisu.

Samaan syssyyn mainittakoon, että MTA:lla pari kuukautta sitten julkaistu “Insanity” on tulossa Get Darkerin “This is Dubstep vol 2“:lle. Julkaisu on yks isoimpia Dubstep -nimellä kulkevan genren kokoelmia tällä hetkellä, ja siitä löytyy monia viime vuoden isoimpia stygejä kasattuna kahdelle CD:lle. Julkaisupäivä on 27.3.2010.

Yhteistyö Chase & Statuksen kanssa jatkuu myös muutenkin ja kattellaan poikien kanssa rauhassa jos löytyy jatkossakin oikeat styget More Than Alot -lafkalle.

Todella paljon kamaa siis tuloillaan, toivotaan vaan että kaikki ehtii ulos ajallaan!

Video: 501 – Mind Control @YouTube

Ja miten on drum ’n’ bassin tuottamisen laita? Onko kyseinen genre ”luovalla tauolla” pitkäänkin?

Junkan tuottaminen on mulla tällä hetkellä pahemmin jäässä ku ahtaajien lakon sovittelu konsanaan! Kun ei ole oikeastaan mitään uutta annettavaa siihen skeneen just nyt niin keskityn lähinnä seuraamaan uusia julkaisuja.

Musiikki saa ihmisen aina tietynlaiseen olotilaan, rankka metalli kenties voimakkaaseen aggressioon ja reggae leppoisaan ja huolettomaan olotilaan. Jos dubstep olisi olotila, mikä olotila se olisi?

Mulle dubstep olisi “pieni virnistys”. Ihan vaan sen takia, että se on usein se tahtotila mikä muhun musassa uppoo. Pikkasen rujo, mutta kuitenkin sopivan häveliäs että melodialle jää tilaa. Dubstepia usein pidetään jotenkin meditatiivisen tai diipin ajattelutavan allegoriana mut mä näen “dubstepin” vaan tanssimusiikin tempoa määrittelevänä terminä. Saman katon alle mahtuu monenlaista menijää.

Jos sinun pitäisi kuvailla omaa soundiasi jollekin ihmiselle parilla lauseella, mitä sanoisit? Miltä kuulostaa 501-soundin hissipuhe?

Teen klubimusiikkia, jossa on klassisen draaman elementit eli alku, keskikohta ja loppu. Lataavien introjen jälkeen vähän rymistellään ja paukutellaan pyssyjä, mut lopulta hyvikset voittaa aina!

Ja vakituiset KEHTO-pikakyssärit:

Suurin inspiraatiosi lähde?

Hyvä musiikki. Edellämainitun puute. Hyvät keikat.

Oman arvoasteikkosi korkeimmalla pallilla istuva tuottaja?

Quincy Jones.

Edellisestä kysymyksestä kotimainen versio?

Maki Kolehmainen!

All time TOP 3 julkaisut?

1. Prodigy – Music for the Jilted Generation
2. Daft Punk – Homework
3. Led Zeppelin – Houses of the Holy

Paras paikka soittaa?

Redrum (HKI) on todella jees. Playgroundissa (HKI) on ollu kans aina hauskaa ja kokemus Rumbleista Lahdessa oli suhteellisen timangi.

Kun ihmiset kysyvät keikkamatkoilla kotimaastasi Suomesta, mistä mainitset aina ensimmäiseksi?

Kaipa se perinteinen small talkin aihe on se ikuinen kylmyys ja pimeys. Ja naiset.

KEHTO kiittää ja kumartaa ajatuksistasi, Jussi. Heitähän loppuun vielä shout-outit lukijoillemme.

Isot shoutit kaikille Suomen lupaaville nuorille ja vanhoille tuottajille, promoottoreille ja Kehtoa lukevalle klubikansalle! Väkevät terveiset myös kaikille tuottajille/artisteille ketkä tekee musaa riippumatta olosuhteista! Torilla tavataan…

Aiheeseen liittyvää @ KEHTO

• Finnish Drum and Bass & Dubstep julkaistaan 5.2.2010
• Tanssilattiareportaasi: Superb! avajaiset

Artistihaastattelu: 501 on artikkeli verkkojulkaisusta: KEHTO Magazine

Artistihaastattelussa: Resound

Teksti: Miska Koivumäki Kuvat: Vili Laitinen, Kristian Kriikkula, Mikko Vilenius

Ei voi kuin ihmetellä hymy korvissa, kun astun tamperelaiseen väestönsuojaan. Täällä studiotaan pitää yksi Suomen kovimmista drum and bass -tuottajista, ja selkeästi myös käsistään kätevä remonttireiska. Pienessä eteisessä on hyllyt täynnä tavaraa, kulmassa jääkaappi ja seinässä hullunkurinen kampi, joka luultavasti suoltaa bassolinjoja tuonpuoleisesta.

Seuraan isäntää laulukopiksi muunnettua käytävää pitkin itse ytimeen, jossa koko komeus vasta avautuu minulle. Täysin akustoitu huone sohvineen päivineen henkii, että täällä viihtyisi pidempäänkin. Mutta otetaan hieman taaksepäin ja selvitetään miten tänne on alunperin päädytty.

Sceneä ja kanteleita

Ilpo Kärkkäinen a.k.a Resound putkahti perheeseen, jossa musiikki oli läsnä jokapäiväisessä elämässä. Isä rakensi perinnesoittimia, muun muassa kanteleita, ja äiti soitti viulua. Kuusivuotias Ilpo innostui myös musiikista, mutta vaihtoi soittimensa sittemmin sähkökitaraan. Hän perusti Kiurevedellä punk-bändin, joka sai paljon suosiota ja päätyi lämppäriksi Apulannankin keikalle.

Bänditouhujen ohessa Ilpo ryhtyi kokeilemaan musisointia myös tietokoneella. Scream trackerillä väsätyt biisit löysivät tiensä lopulta demoihin ja verkostot alkoivat kasvamaan demoscenen ja modeemiyhteyksien ansiosta. Modeemilinjoilla Krii nimellä tunnettu Ilpo shokeerasi porukoitaan puhelinlaskuilla, mutta sai samalla paljon aikaiseksi. Kannuilla jengi oli omistautunutta ja kaikki tekivät omaa juttuaan.

Ensimmäinen kerta

Samoihin aikoihin syttyi myös drum and bass -innostus. Ilpo mainitsee suuriksi inspiraation lähteiksi träkkerijunkkagroupin LOK:n,  ‘98 julkaistun Dom & Rolandin Industryn sekä Platinum Breaksit (1&2).

– Ja tietenkin Leena Lehtisen vetämä Futura Radio Mafialla veti mut aina radion ääreen. Junkkaa alkoi syntyä sitä tahtia, että Ilpo pisti oman nettilabelin, Reboundin, pystyyn.

Kouluun Ilpo päätyi Virroille, jossa suuntauksena oli digitaalinen ääni ja kaupallinen musiikki. Opiskelu tarjosi perustiedot mm. musiikin tuottamisesta, sen jälkikäsittelystä ja akustoinnista.

Opiskelujen ohessa Ilpo pyöräytti ensimmäiset vinyylijulkaisunsa ja tapasi dj-oppi-isänsä Mikko Vileniuksen a.k.a Quadran. Levyjen soittaminen luonnistui nopeasti ja aikaisemmat julkaisut poikivat ensimmäisen keikan.

– Se oli yksi ikimuistoisimmista hetkistä, eikä välttämättä vain sen takia että se oli ensimmäinen keikka, vaan sen takia, että se oli Pietarissa. Kyllä kuumotti antaa haastatteluja täkäläisille toimittajille kameroiden edessä, Ilpo naurahtaa.

Äänestä töitä

Koulunsa jälkeen jo paremmin Resoundina tunnettu kaveri muutti Tampereelle. Samalla löytyi myös pesä omalle studiolle, jonka Ilpo rakensi yhteistyössä opiskelukaverinsa Vili Laitisen kanssa.  Suhde syventyi yhteistyökumppanuudeksi yhteisen firman, Aux Median, myötä. Pointtina on tarjota ääntä kaikkiin medioihin. Eikä liene yllätys, että erikoisalana on mainittu elektroninen musiikki. Referenssien perusteella kaverit venyvät kyllä moneen muuhunkin.

Ilpon tuorein aluevaltaus on miksaus- ja masterointipalvelu.

– Alunperin autoin vain kavereita miksausten kanssa. Päätin sitten tarjota samaa palvelua kaikille muillekin. Eniten kokemusta ja näkemystä on tietenkin drum and bassista, mutta muutkin genret menevät. Työn alla on ollut esimerkiksi punkkia ja dubstepia.

– Tyytyväisiä ollaan oltu, hän kuittaa.

Suhteet kunnossa

Studiolla Ilpo avaa Logiciin projektitiedoston ja tempaisee välilyöntiä läppäriltään. Monitoreista kajahtaa ilmoille vielä julkaisematonta biisiä, joka on tehty yhteistyössä Loxyn kanssa.

– Tavattiin aikoinaan Lontoossa Therapy Sessioneissa, joka pidettiin Herbalissa. Tultiin heti hyvin juttuun ja pidetään edelleen yhteyttä päivittäin. Vaihdellaan projektitiedostoja ja työstetään albumia, joka piti julkaista jo ajat sitten. Hommat meni vähän puihin jakelun suhteen, ja aikataulut venähti niinkin paljon, ettei oltu enää tyytyväisiä itse biiseihin. Nyt otetaan ihan rauhassa ja tehdään albumi niin hyvin kuin osataan.

Loxya on kuultu soittamassa myös Suomessa Pressure- bileissä, joita myös Ilpo on ollut järkkäämässä.

– Meitä on yhteensä viisi ihmistä, joilla kaikilla on hieman eri roolinsa. Mun vastuualueena on yleensä artistien bookkaaminen ulkomailta, sillä siinä voin käyttää hyödyksi suhteitani.

Pressureita on pidetty nyt kaksitoista ja seuraavan kerran ne järjestetään Tampereen YO-talolla toukokuun 7. päivä. Pääartistia ei vielä ole lyöty lukkoon, mutta Ilpoa kiinnostaisi saada viimeksi keikaltaan myöhästynyt SpectraSoul vihdoin Suomeen.

Omaa juttua

Ilpon omat keikat ovat menneet suurinpiirtein tasan kotimaan ja ulkomaiden välillä. Järjestelyt toimivat Suomessa hänen mielestään erittäin hyvin. Muualla pitää välillä olla tarkkana, ettei bileiden jälkeen tarvitsisi ihmetellä missä yönsä viettää. Kokemusta on.

– Bileissä tykkään soittaa vähän erilaista matskua kuin muut. Helpoiten se käy soittamalla paljon omia biisejä, Ilpo hymähtää.

Kotona Ilpolla soi Guns’n'Rosesia, Panteraa ja U2:sta, jonka keikallekin hän on menossa.

– En mä yritä tarkoituksella tehdä mitään muista poikkeavaa musiikkia. Kaikki tulee ihan luonnostaan.

Tuoretta Resoundia kuullaan juuri julkaistulla Renegade Hardwaren Aquarius EP:llä (Resound & Loxy – Psychology Moves) ja kohta julkaistavalla Translation Recordingsin 12”:lla (Resound – Chain of Red).

Resound – A Chain of Red (TRNSL006B) by translationrecordings

Lopuksi Ilpo heittää vielä pienen maistiaisen hieman erilaisesta tuotannosta MC Stapletonin kanssa. En ihmettelisi vaikka kaveri breikkaisi seuraavaksi Music Televisionilla…

Resoundin tämänhetkinen Top 3:

Anile & Gremlinz – Stand Alone

Sabre – Marvel

Digital – Weatherman

Video: Resound and Stapleton MC – Valentine @ YouTube

Resound verkossa

• Myspace
• YouTube

Lisää drum ‘n’ bassia Kehdossa

• Finnish Drum ‘n’ Bass & Dubstep Compilation
• Haastattelussa: Trisector
• Haastattelussa: Physics
• Haastattelussa: DSTROY

Haastattelussa: Resound on artikkeli verkkojulkaisusta: KEHTO Magazine

Kuka on Thomas Sanderson ja mikä on Cloud 9? Thomas kertoi Kehdolle historiastaan ja valotti hieman tulevaakin.

Cloud 9 ja Thomas Sanderson

Teksti: Anssi Uimonen Kuvat: Baikonur, Olli Ruhanen, Johanna Aho

25-vuotias Helsingissä vaikuttava bilejärjestäjä ja DJ Thomas Sanderson esittäytyy lukijoillemme ja kertoo mm. Cloud 9:n kuulumisia kuluvalle vuodelle.

Etelä-Lontoon poikia

Thomas aloitti soittamisen Etelä-Lontoossa kolmentoista vanhana. Levyjen pyörittämisessä hän sai opastusta ystäviltään ja vietti suurimman osan koulupäivistään hengailemalla A&D-levyliikkeessä Etelä-Lontoon Mitchamissa. Toinen merkitsevä levykauppa, joka on vaikuttanut Thomaksen uraan, oli Big Apple Records Croydonissa. A&D lopetti toimintansa vuonna 2002 ja Big Apple Records kulkee nykyään nimellä Mixing Records.

Siinä vaiheessa, kun garage-skene löi itsensä läpi saarivaltiossa, alkoi meininksi mennä turhan väkivaltaiseen suuntaan. Jengit kääntyiväät toisiaan vastaan ja se oli Thomaksen vanhemmille liikaa. Hänen vanhempansa saivat tarpeekseen pojan häiriökäyttäytymisestä ja kotiinsaapumisista ”idiootin-laulun aikaan” aamusta, jonka vuoksi he lopulta päättivät lähettää nuorukaisen hänen äitinsä synnyinmaahan Suomeen.

Aloilleenasettuminen Suomessa

Kun Thomas saapui 16- vuotiaana yksin Suomeen, päätti hän jättää musiikin taka-alalle ja keskittyä elämiseen. Itsensä löydettyään oli aika asettua aloilleen. Muutamien vuosien päästä, kun Thomas oli parikymppinen, hän tutustui muutamiin kavereihin, jotka omistivat levysoittimet ja vinyylejä. Kaverukset päättivät muuttaa yhteen ja Thomaksenkin ote levyjen pyörittämiseen alkoi jälleen herätä.

Ennenkuin hän huomasikaan, oli hän järjestämässä jokaviikkoisia kotibileitä. Thomas teki myös hiljalleen itseään tutuksi Turun klubiskenessä, mutta muutaman vuoden jälkeen jokaviikkoinen kotibilettäminen ja samoilla klubeilla luuhaaminen alkoi maistua puulta. Thomas turhautui siihen, ettei Turussa soitettu juuri mitään muuta kuin teknoa ja trancea. Eikä mikään ihmekään, kun nuori britti on kasvanut garagen, grimen ja drum ’n’ bassin parissa. Häntä alkoi houkuttamaan oman klubi-illan perustaminen ja samalla hän voisi tuoda vanhoja ystäviään soittamaan tänne kylmään pohjolaan.

Rakkautta ja Cloud 9:n syntymä

22-vuotiaana hän tapasi silloisen tyttöystävänsä Miisa Soinin. Miisa keksi nimen Cloud 9 ja antoi Thomakselle hänen kaipaamaansa inspiraatiota lähteä järjestämään historian ensimmäistä Cloud 9- iltaa. Maaginen päivä oli syyskuun puolivälissä 2007, kun Cloud 9 avasi ovensa S-Osiksessa Turussa. Turussa he järjestivät vielä kymmenen iltaa, ennenkuin oli aika vaihtaa isompaan.

He tapasivat enemmän artisteja, promoottoreita ja klubin omistajia saadakseen isompia ja parempia iltoja aikaiseksi. Ensimmäinen iltama Helsingissä järjestettiin tammikuun lopulla 2009, Cloud 9 Premieré Bar Loopissa. Seuraava askel oli luonnollisesti ”Lé Grandé Opening” Virgin Oilissa. Avajaiset olivat massiivinen avaus Helsingin klubikulttuurissa. Thomas sai paljon apua Helsinki Tuotannoilta, jotka ottivat hänet yhdeksi promoottoriksi uuteen yritykseensä. Hän kiittääkin koko avustanutta tiimiä tästä mahdollisuudesta päästä Helsinkiin hyvin sisälle. Helsinki Tuotannot auttoivat Thomasta liiketoiminnallisissa asioissa ja antoivat hänelle työkeikkoja mahdollisuuksien mukaan.

20 keikkaa ja kaksi kiertuetta viime vuonna hoitanut Thomas on sanojensa mukaan pyrkimään levittämään dubstep- ja drum ’n’ bass-kulttuuria tuomalla Suomeen kansainvälisiä artisteja, kuten esimerkiksi 16 BIT, Stenchman, Clipz ja Reso. Tiimityöskentely Miisan ja hänen välillään on hyvin toimivaa Thomaksen järjestäessä esiintyjät ja promootion ja Miisa vastaa mainospuolesta ja ylläpidollisista tehtävistä, Thomas toteaa.

Suunnitelmia 2010

Cloud 9 tulee järjestämään isomman dubstep ja drum ’n’ bass-tapahtuman joka toinen kuukausi Redrumissa ja kesällä olisi tarkoitus järjestää yksipäiväiset festarit. Enempää Thomas ei suostu vielä tässä vaiheessa paljastamaan tulevasta festarista. Myös hiljattain avattu KELA pyörii Redrumissa joka keskiviikko. KELA-konsepti on hauska ja lama-aikaan sopiva, sillä 5 € sisäänpääsymaksua vastaan ihmiset saavat juotavaa vastineeksi. –KELA auttaa ihmistä hädässä, Thomas kertoo.

Thomas haluaisi vielä lopuksi kiittää Helsinki Tuotantojen Ilari Laurikaista, Antti Rasia (Paul Easy), Tuomas Leppilampea (Genki), Misc Managementin Oded Pelediä, Clinicin Marko Kantolaa, Playgroundin Jaswinder Singh Sekhonia sekä Ed Valientea. Kannattaa myös käydä tarkkailemassa Cloud 9:n MySpacea tai ottaa Thomakseen yhteyttä Facebookissa. Tsekkaa myös Miisa Design Facebookissa.

Thomas haluaa myös kiittää ystäväänsä Joelle Reeferiä, joka on miehen sanojen mukaan ollut iso inspiraation lähde ja “ideapankki”. Joelle on auttanut omalta osaltaan Cloud 9:n toimintaa Helsingissä. Thomas vinkkaa myös, että pitäkää korvanne höröllä www.bigtv.fi- palvelun osalta, isoa projektia tulossa.

Seuraava isompi tapahtuma on 26.03.2010 Redrumissa, jolloin Briteistä saapuvat kansaamme viihdyttämään Akira Kiteshi ja Raffertie. Bassovoittoiset iltamat tiedossa?

Haastattelussa: Cloud 9 on artikkeli verkkojulkaisusta: KEHTO Magazine

Gohai & Input C

Teksti: Anssi Uimonen Kuvat: Juuso Öhman

Otetaan alkuun herrojen esittely: nimi, ikä, sotu, perversiot ja jalan koko euro-koossa, kiitos.

A: Antti Pääkkönen a.k.a Gohai. Ikä 24. Muiden perversiot on mulle normaaleja. Kengänkoko 43.

J: Jere Pitkänen a.k.a Input C. Helmikuun alussa ikää on mittarissa 27. Perusperverssi. Kengänkoko 43-44.

Tehtailette Gohai & Input C- nimellä hardgroove teknoa. Mikä hardgroovessa iskee, mistä kiksit?

A: Ihan pelkkään hardgrooveen en musiikkiamme luokittelisi, vaikka sitä voi käyttää aika hyvänä yleiskattavana terminä siitä, millainen tekno on meidän juttu. Jos projektin soundia haluaa lähteä purkamaan enemmän, niin voidaan alkaa puhumaan funky technosta, acidista, mono technosta ja hardgroovesta.

Projektimme profiloituu hyvin kaikenkattavasti technoon terminä itsenään ja siihen, mitä kaikkea sen sisään voidaan kategorisoida. Lisäksi ollaan tehty myös electroa. Eli fiiliksen mukaan mennään, mutta pääpaino tosiaankin on astetta temmokkaammassa ja perkussiovoittoisemmassa technossa, jos verrataan nykypäivän deep techno/tech house- soundeihin. Hyvin jylläävä pesukone-tekno on itselle ensimmäisenä mieleen tuleva mielleyhtymä, joka syntyy kun ko. musiikista aletaan puhumaan. Vähän niin kuin untuvikko tajuaa heti AC/DC:tä kuunnellessaan, että tämä on rockia.

J: Minulle tuo oli jotenkin luonnollinen “jatkumo” palata takaisin tuollaiseen 90-luvun loppupuolen teknosoundiin. Aloittelin toki 90-luvun alussa The Prodigyn apinoimisella ja jatkoin sitten siitä sen aikaiseen hardcoreen ja sitä kautta palattiin bpm:ssä alaspäin kuuntelemalla monoteknoa. Jotenkin tuo “työkalutekno” vaan putoaa itselle parhaiten niin tuottamismielessä kuin myös lättyjen soitossa. Ehkä suurimmat vaikutteet tuli Josh Winkin “Don’t Laugh”- raidasta sekä muutamista netistä metskatuista Impulse Tracker-monoteknoista.

A: Tuota pointtia on pakko kompata. Groovemmat teknot ovat omaan makuun todella mainioita instrumentteja, mitä tulee dj:n soittamisen vapauteen. Hyvin toimiville, mutta yksinkertaisille koukuille rakennetut raidat antavat paljon varaa sellaisen soittajan inspiraatiolle, kuka tykkää käyttää mikseriään. Siinä on se tekemisen meininki ja back to basics-mentaliteetti.

J: Ait!

Kiitokset tyhjentävästä vastauksesta. Eli nostalginen juurilleen palaaminen on kyseessä kaikesta päätellen, vaikkei soundimaailma ihan viime vuosituhannen puolelta olekaan. No miten kuvailette omaa soundianne yhdellä lauseella, jos keskiverto-juhlija kysyy sitä kadulla?

A: “Persoonallista, mutta siitä huolimatta helposti lähestyttävää” voisi olla suhteellisen rehellinen kuvaus. Jokaisella on varmasti oma käsitys “oikeasta teknosta”, mutta meillä on ollut se lähtökohta, että tehdään sitä mikä tuntuu hyvältä ja mitä inspiraatio tuo mukanaan.

J: Rullaavia rytmejä, osittain old schoolmaisia (miten se nyt sanotaan?) saundeja ja haiskahtaa lievästi huurteiselle.

Heheh, määrittele “lievästi huurteinen”?

A: Parikymmentä isoa.

J: No määrittele “keskiverto-juhlija”? Heheh…

Keskiverto-juhlija on juuri ja juuri kuullut Smack My Bitch Up:n tanssilattialla.

J: No sanotaan nyt näin, että vastaisin kuitenkin samoin kuten edellä mainitsin. Tietenkin jos  kysymyksiä alkaa satelemaan lisää, niin siihen ei välttämättä yksi lause enää riitäkään. Eihän siinä mitään, musiikista on mukava keskustella, kunhan se ei mene väittelyksi.

Asia pihvi. Jatketaan ruotimalla projektia, eli Teidät on kuuleman mukaan kiinnitetty kahdelle eri labelille ja molemmilta tahoilta on julkaisuja tulossa ulos lähimain kolmen EP:n verran. Mitähän mahtaa olla luvassa ja miten on päädytty julkaisemaan materiaalia kahdelta suunnalta?

Tässä vaiheessa ei olla puhuttu labeleiden vakiokiinnityksistä sen tarkemmin, mutta lähiaikoina tosiaan on debyytti-EP tulossa pihalle briteistä Dirty Planet Recordings:lta, joka kulkee nimellä “Dat Ass EP”. Kyseisellä julkaisulla on allekirjoittaneiden nimikkoraita EP:lle sekä lisäksi parin muun tuottajakundin remixit. Alkuperäinen raita on cross over- meininkiä housen ja technon välimaastossa. Mukavan groovea, muttei liian repivää meininkiä. Tällä hetkellä olen saanut kuunteluun toisen tulevista remixeistä (G1 Remix) ja jos sillä perusteella pitää johtopäätöksiä tehdä, niin hyvin tasapainoiselta julkaisu vaikuttaa. Kyseinen remix on astetta raskaampi, mutta originaalille uskollinen näkemys.

Gohai & Input C – Dat Ass by gohainputc

Dat Ass EP:n pitäisi tulla pihalle helmikuun aikana ja samaiselle levymerkille on signattu toinen kolmen raidan soolo-EP, jonka julkaisu osuu myöhemmälle ajankohdalle kuluvaa vuotta.

Kolmas julkaisu tuleekin sitten serbialaisen Disturbulence-levymerkin digitaalipuolelta, joka tulee pitämään sisällään neljä raitaa allekirjoittaneilta ja ovat luonteeltaan enemmän meille ominaista dynkympää tuotantopuolta.

Mitä useampaan levymerkkiin tulee, niin monet artistit varmasti huomaavat alkutaipaleellaan, että jos haluaa saada muiden kiinnostuksen heräämään, on jaksettava promota itseään. Useampi jakelukanava on selvästi tehokkaampi keino oman musiikin eteenpäin viemiseen. On myös otettava huomioon se, että monet levymerkit ovat hyvinkin tarkkoja julkaisemastaan materiaalista, joten toisen labelin hylkäämä raita voidaan ottaa avosylin vastaan toisaalla.

J: Jep, eiköhän tuo Antti kertonut asian ytimen.

Huh, siinä oli kaikenkattava vastaus. Tottahan tuo kyllä on kun teidänkin tuotoksia kuuntelee, niin esimerkiksi Dat Ass ainakin vaikuttaa todella rullaavalta klubi-tuotokselta, kun taas raidat Hedora tai So Be It ovat paljon teknisemmän ja synkemmän oloisia tuotoksia. Suhteellisen monipuolisen kuuloista soundia teiltä pukkaa, mitä itse olen nyt kuunnellut. Soundien hioimiseen menee varmasti rutkasti aikaa ja nimeltä-mainitsemattomat lähteet kertovat, että sinulla Antti olisi suurehkonlainen fiksaatio äänien viilaamisen suhteen. Kuinka usein Jerellä palaa hermot ylenpalttisesta hieromisesta?

J: Hahahaha! Ei mulla kestä hermot 15 minuutia kauempaa! Olen jättänyt tuon hieromisen ihan suosiolla Antille. Meillä on sellainen jako tässä hommassa, että Antti on se joka pieksee equja taskulaskimen avustuksella ja ylipäätään tsekkailee nuo miksausjutut. Meikäläsellä on taas tuo rytminen puoli paremmin hanskassa.

En nyt sano, ettei Antti osaa tehdä rytmejä, mutta minulle tuo rumpujen työstäminen on jotenkin niin luonnollinen juttu, että miksi turhaan “sekotettaisiin pakkaa” siten, että rupeaisin miksailemaan raitoja, joka on meikäläisen hermoilla käytännössä mahdottomuus. Tottakai Antti kysyy, että miten jutut hoidetaann ja kastotaan, että mihin kompromissiin päästään miksauspuolella. Pääsääntöisesti olen kuitenkin luottanut siihen, että kun pyydän Anttia, että “miksaa se raita sellaiseksi kusenkeltaiseksi hangeksi”, niin se miksaus kuulostaa siltä kun olisin sen halunnut kuulostavankin.

Eli me osataan lukea toisiamme aika kivasti.

Haha, kusenkeltainen hanki! Tuo oli kova.

A: Joo, vaikka sitä tulee itsekin oltua aktiivisesti mukana luomisprosessissa, niin sellaiset ominaisuudet on kyllä tullut itsestä huomattua, että oma orientoituminen tuottamisessa on enemmän tuota pikkutarkkaa viilaamista siinä missä aisapari taas on enemmän luovan tekijän sorttia.

Molemmat kuitenkin kantavat vastuun lopputuloksesta ja viimeistelty raita on molempien yhteinen saavutus. Pääasia on saada aikaan musiikkia ja mikäs sen parempi kuin täydentää toistensa vahvuuksia.

Eli studiossa ei tule riitaa? Vaikutatte saumattomalta aisaparilta.

A: No jaa… eihän hommat aina täysin saumattomasti mene ja olisi aika uskomatonta jos menisi. Vaikka musiikkimakumme ovat lähellä toisiaan, niin kyllä meilläkin on omat eriävät henkilökohtaiset näkemyksemme asioista aika ajoin. Tämäkin johtuu kyllä osittain siitä, että teknoprojektimme on iältään suhteellisen nuori ja minusta tuntuu, että se kaikkein omin juttumme vielä odottaa itseään. Pieni rakentava kinastelu on vain hyvä tapa karistaa ylimääräiset turhakkeet pois mielestä ja biiseistä matkalla siihen lopulliseen päämäärään.

J: Haha! Joo, no ei meillä mitään “tappeluita” ole ollut. Pikemminkin vaan juurikin näitä henkilökohtaisia erimielisyyksiä siitä, että mikä menee rakenteellisesti mitenkin ja onko vaihtoehto A parempi kuin B, mutta en kyllä ole kokenut, että meillä olisi ollut riitaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Mielestäni olisi epänormaalia, jos duolla ei olisi eriäviä mielipiteitä joistain asioista.

Tottakai oma historiikki musiikissa vaikuttaa siihen, mitä haluaa tehdä yhteisissäkin projekteissa ja olemme musiikillisesti kuitenkin kotoisin aivan eri taustoista (vaikkakin silti “samoista”), niin kyllä se on kuitenkin luonut kahtiajakoja väistämättä. Puukot ovat pysyneet kaapissa ja luulen niiden pysyvän siellä jatkossakin. Yhteisiä intressejä on löytynyt kokoajan lisää ja uskon, että jossakin vaiheessa nämä pienet, normaalit nahistelut jäävät. Kuten Antti sanoi, niin nuoria tuottajiahan tässä vielä ollaan ja paljon on opittavaa, myös itsestämme.

Aivan, aivan. Äijillä on myös sivuprojekteja päällä. Antilla ainakin Dystopia-niminen hardcoreprojekti Nomicin kanssa, mutta mitä muuta? Soitatte suhteellisen laaja-alaisesti musiikkia eri genreistä –   teknoa, hardia, breakcorea ja drum ’n’ bassia eri aliaksilla ja sivuprojekteissa.  Aavarakatseisia äijiä, propsit siitä!

A: Meillä on myös yhteinen Yolky & Pagan-projekti, joka keskittyy jungleen ja drum’n'bassiin eri muodoissaan. Tällä haavaa tähän projektiin keskittymiseen tarvittava aika on vain ollut kortilla johtuen teknoprojekteistamme. Allekirjoittanut on myös tehnyt yhteisiä hardcore-kollaboraatioita Wailyn kanssa, kenen kanssa saimme ensimmäiset julkaisumme pari vuotta takaperin. Toisessa näistä julkaistuista raidoista oli myös Nomic mukana, joten Terrorcraft-kollektiivimme sisällä tehdään monia projekteja yhdessä.

J: Omalla kohdallani aloitimme hyvän ystäväni ja lapsuudenkaverini kanssa vuonna 2003 Tr3oX- niminen konsepti, joka käsittää tällä hetkellä 3 kaveria. Tosin itse en ole kyseisessä konseptissa ollut tekemisissä muutamiin vuosiin juuri teknon ja dnb:n/junglen takia. Pyrin kuitenkin tekemään sitä mikä tuntuu hyvältä ja tällä hetkellä täytyy keskittyä yhteen asiaan kerralla, muuten tulee vain puolitiehen asti tehdyn kuuloista tavaraa. Myöskin Kovaydin Vastarinta –  porukasta tunnetuksi tullut Zutsuu on ujuttautunut meikäläisenkin sekvensseriin siinä missä myös toisin päinkin. Nykyään hardcore ja sen eri muodot eivät valitettavasti ole kovin esillä projekteissani juuri edellämainitun keskittymisen vuoksi. Tietenkin kaikenlaista olisi kiva tehdä samanaikaisesti, mutta valitettavasti aika on rajallinen.

Tuttu tunne myös allekirjoittaneen suunnalla kun  aika ei tahdo riittää jokaiseen projektiin ja priorisointia pitää harrastaa. Kuulutte molemmat myös pääkaupunkiseudulla vaikuttavaan Terrorcraft-kollektiiviin. Mitä suunnitelmia Terrorcraftilla on vuodelle 2010? Festarit Malminkartanolla?

A: Terrorcraft on tosiaan pysynyt taustalla organisointipuolella viime vuodet, mutta kollektiivin mentaliteetti ei ole kadonnut minnekään. Itse kopla koostuu kuudesta jäsenestä: Input C, Waily, Nomic, Gohai, Mange sekä Galrav, joista viimeksi mainittu on pitänyt itsensä hyvin toimeliaana Club Furyn pääpromoottorina.

Alustavia puheita ollaan pidetty, että josko löydettäisiin tämän vuoden puolella aikaa järjestää jotain pientä tapahtumaakin, mutta sikäli kun itse tiedän niin nämä ovat olleet vasta puheasteella olevia asioita. Kaikki ovat kuitenkin olleet aina ylpeitä omasta kollektiivistaan ja siitä, mitä se edustaa musiikillisesti.

Mutta tosiaan ei tässä olla vielä mitään päivämääriä tai tarkempia suunnitelmia lyöty lukkoon mahdollisten bileiden puolesta.

J: Kyllä vain. Ollaan tuossa jotain pientä kaavailtu, mutta kaikki on tosiaan ollut puheasteella. Eli voi olla, että jotain on odotettavissa… Suomessa on kuitenkin uusia artisteja, joita voisimme ylpeänä esitellä ja Terrorcraftin alkuperäinen idea on ollutkin tuoda ihmisten tietoisuuteen uusia naamoja ja heidän musiikkiaan.

Kun puhumme Terrorcraftista kokoonpanona, niin musiikkihan on tietenkin ollut nopeudeltaan aika vauhdikasta, jos niin voi sanoa. Tuota limudisko-ideologiaa olemme myös miettineet uudelta kannalta… siitä on ollut foorumeilla niin puolesta- kuin vastaankinpuhujia, mutta uudistuksen tiet ovat joka tapauksessa tähänkin demokraattiseen porukkaan tulossa. Nähtäväksi jää, miten käy.

Tuohan kyllä olisi hyvä konsepti ja elektronisen tanssimusiikin kulttuurin edistäminen on äärimmäisen tärkeää Suomessa, tapahtui se limudiskossa tai anniskeluravintolassa. Mutta jatketaanhan sitten vähän menneen parissa: Nyt, kun ollaan uudella vuosikymmenellä, voitaneen kysyä mitä jäi kuluneesta vuosikymmenyksestä käteen musiikkirintamalla? Paljon on varmaan keikkailtu ja käyty katsastamassa muita esiintyviä artisteja, mikä tai mitkä tapahtumat ovat olleet ikimuistoisimpia ja miksi?

J: Itse en ole harrastanut klubitoimintaa aktiivisesti vuosikausiin, mutta olen kyllä käynyt siellä täällä satunnaisesti. Aiemmin tämä johtui siitä, ettei tarjonta yksinkertaisesti ollut omaan makuun tai sitten olin varattu henkilökohtaisista syistä. Rauta-klubin toiset bileet olivat minulle varmaan se yksi ikimuistoisemmista illoista. Koko illan paukkui todella hyvää teknoa ja taisi peräti olla niin, että oltiin tosi hyvällä porukalla liikenteessä. Illassa soitti iki-ihana Tres ja Dixoninkin taidan muistan varmaksi. Olihan siellä myös pari muutakin tyyppiä, mutten nyt valitettavasti heitä muista. Keikkailun puolesta en voi sanoa juurikaan muuta tapahtumaa kuin sen mitä nyt viime kerralla oltiin Antin kanssa soittelemassa drum’n'bassia back-to-backina. Ihan mukavaa oli ja meininki rentoa!

Lisätäkseni vielä sen, että Antti oli tuossa muutama vuosi sitten soittelemassa allekirjoittaneen synttäreillä Lahden kamaralla ja opetti meikäläisen siinä samalla “salsa-teknon” saloihin. Kiitos siitä, hehe!

A: Omalla kohdalla keikat ovat olleet tasaisessa noususuhdanteessa vuosittain, mikä saattaa kertoa siitä, että tekee edes jotain oikein. Toisin kuin Jere, niin itse olen pysynyt aktiivisena kävijänä bileissä. Tunnen päivä päivältä kuuluvani enemmän bileisiin. Vaikken itsekään allekirjoita kaikkea mitä bileissä tällä hetkellä soi, niin olen aina pitänyt itseäni yöeläimenä ja tuntenut oloni kotoisaksi klubeilla. Se vaan on osa minua.

Koko viime vuosikymmen oli hyvin pitkälle oman minänsä etsimistä niin musiikillisesti kuin ihmisenäkin, ja näin uuden vuosikymmenen alkaessa voin onnekseni todeta, että molemmilla saroilla aletaan pääsemään ns. ”elämän tielle”. Koko ajan päästään lähemmäksi sitä omaa juttua ja vuosien varrella on moneen juttuun ehdtty rakastua ja kyllästyäkin.

Jos tapahtumista puhutaan, niin oma varsinainen taival alkoi Säteen bileistä Gloriassa ja sillä tiellä ollaan edelleenkin. Säteissä tunnen itseni kotoisaksi edelleen ja siitä on oikestaan muodostunut jonkinlainen henkilökohtainen käsitekin. Samaan kategoriaan on nostettava myös urbaanimman musiikin klubit, näistä hyvänä esimerkkinä Redrum.

Hyvää musiikkitarjontaa pukkaa tiuhaan tahtiin ja on ollut myös mukava huomata, että paljon uusia kasvoja on alkanut tulemaan mukaan kuvioihin.

Eli voidaan todeta taaksejääneen vuosikymmenen olleen kokemusrikas ja se on kasvattanut miehiä löytämään sen oman minänsä niin  musiikillisesti kuin ihmisenäkin. Hieno homma. Palataanpas aikakapselilla takaisin tähän päivään ja kun haastattelu alkaa lähestymään loppuaan, niin isketään tähän vaiheeseen pikakyssärit.

Turhin juoma?

A: Pepsi Max. Ensiksi kelasin makeaa päärynäsiideriä, mutta sitten tajusin, että sillä sentään saa pään sekaisin.

J: Onko sellaisiakin? Niin joo, mitä vaan juomaa… hehe. Alkoholillinen juoma on varmaankin sininen enkeli (tuli ekana mieleen) ja alkoholittomista energiajuomat.

All time TOP 3 raidat?

A: Hyviä biisejä on paljon, mutta kolmen parhaimman nimeäminen on mahdotonta.

Veikkaan, että tässä tapauksessa mennään enemmän pelimusiikin puolelle, 8- ja 16-bittiselle aikakaudelle. Jos jotain tähän heittäisi (ei paremmuusjärjestyksessä), niin

• Slam – Positive Education
• Dynamo City – One Night In Hackney
• Nobuo Uematsu – Aerith’s Theme (Final Fantasy VII)

J: Ei tätä voi laittaa paremmuusjärjestykseen, mutta kolme vahvasti ikisoitossa olevaa raitaa ovat ainakin:

• Shy FX – Simple Things
• Remarc – Drum ‘n’ Bass Wise
• Rob Hubbard – Commando (Commodore 64)

Oudoin bilemuisto?

A: Pidän oudompana, jos muistan jotain.

J: Soitin Kalasatamassa järjestetyissä tekno/core- bileissä teknoa selvinpäin, mikä tuntui alusta loppuun asti oudolta.

Ovatko kiksukarvat ja glow-stikit kliseitä?

A: Enpä ole kuunaan pahakseni pistänyt kenenkään henkilökohtaisesta muodista. Itse pikemminkin nautin siitä, kun juhlakansa on värikästä.

J: Kukin dallaa tyylillään.

Ketä et missään nimessä ottaisi mukaan autiosaarelle?

A: Sanotaanko, että jos toinen tulee toimeen kanssani niin kyllä minäkin tulen hänen kanssaan toimeen.

J: En kommentoi.

Lempisanontasi

A: “The angle of the dangle plus the heat of the meat equals the mass of the ass.”

J: “What’s the Babylon deal with?”

Mistä ostat musiikkisi ja miksi juuri sieltä?

A: Recess Records, Decks Records ja Discogsin kautta tulee hankittua vanhempia klassikoita. Suosin 99% vinyyliä lukuunottamatta omia raitojamme sekä satunnaisia digitaali-ostoksia. Edellämainitut paikat tarjoavat käytännössä kaiken, mitä haluan levareillani pyörittää.

J: Vinyylit kunniaan myös täällä! Decks, Chemical-Records, Recess ja kirpputorit. Noista nyt on löytynyt sellaista,  jota on tullut keräiltyä levylaukkuun. Viimeksi löysin kirpputorilta mm. Bob Marley – Could You Be Loved (12″ digital mastered version) sekä Jori Hulkkonen – Detached Yorself (12″).

Löytyykö levykaapista luurankoja? Britney Spears, Bryan Adams tms?

A: Onhan tuossa cd-hyllyssä jos jonkinlaista poppia nuoruudesta, mikäs nostalgian voittanutta. Vanhaa Scooteria, Hittibuumi-kokoelmia ja muita ysäriherkkuja.

J: Happy hardcorea tuossa on:  Dunea (Hand in Hand & Hardcore Vibes) sekä vanhaa  Scooteria (Back in the UK).

Hyödyllisin tietolähde netissä?

A: Uskaltaako netistä enää lukea mitään?  Paikka, jossa miehet on miehiä, naiset on miehiä ja pikkutytöt poliiseja. Riippuu tietenkin aiheesta, josta tietoa halutaan etsiä, mutta yleisesti ottaen kannattaa käyttää useampia tietolähteitä ja medioita sekä tervettä maalaisjärkeä sitä tutkiessaan.

J: Käytän sitä fairfoxii, tiiäkkö?

Iso kiitos äijille, kun ehditte piinapenkkiimme. Iskekäähän vielä lopputervehdykset lukijoillemme.

A: Älkää tehkö niin kuin muut, tehkä niin kuin itse haluatte. Olipa kyseessä sitten musiikin kuuntelu, tuottaminen, vaatteet, aatteet tai mikä tahansa. Tärkeintä on pitää hauskaa!

J: Je, kiitos itsellenne!

Haastattelussa: Gohai & Input C on artikkeli verkkojulkaisusta: KEHTO Magazine

Tällä viikolla artistihaastattelussa on Helsinkiläinen d’n’b-tuottaja Trisector a.k.a Otto Hassinen. Mies on tuttu myös breakbeat-duo Takomosta ja Bar Loopissa kohta kaksi vuotta pyörineestä Science-klubista.

Artistihaastattelu: Trisector

Teksti: Sami Lehtinen Kuvat: JP Hion, Milla Toukkari, Tuija Hassinen

Heti alkuun kuulumiset, eli mitä äijälle kuuluu?

Ei tässä, lattea nautiskellessa. Hieman väsyttää.

Peruskaavan mukaisesti edetään jälleen, eli kerropa hieman itsestäsi? Kuinka kaikki lähti käyntiin musiikin saralla?

Nimi on Otto ja ikää sen 25 vuotta, asustelen Vuosaaressa tällä hetkellä. Musiikkia olen tehnyt 12- vuotiaasta asti kun tajusin, että voin tehdä musiikkia koneellani. Tosissani olen tehnyt musiikkia Takomon ajoista asti eli  vuodesta 2002 lähtien. Kaikki lähti liikkeelle junkasta ja silloisesta rave-kulttuurista. Vaikutteita sain Prodigysta, LTJ Bukemista ja Chemical Brothersista. Myös DJ Dizzyn settejä tuli paljon nauhoiteltua ja kuunneltua.  Vuoden 1997 junkkasoundi putoaa eniten. Boymerangin tuotokset ovat olleet kriittisiä nuoren miehen sielulle. Muita vaikutteita ovat Ed Rush & Optical, vanha Hospital-kama, Kemal + Rob Data, Idm, dub-techno, breaks ja dubstep – unohtamatta punk- ja rockmusiikkia. Mainitsemisen arvoisia suomalaisia artisteja ovat mm. Muffler ja Krii (a.k.a. Resound), jotka ovat jo demoscene/träkkeriajoilta tuttuja. Nuorempana olisin halunnut soittaa bändissä, mutta kun en saanut kavereita mukaan, niin päätin alkaa tuottamaan musiikkia itse.

Olet julkaissut biisejä ainakin Med Schoolilla ja Levitatedillla. Mielestäni on iso ja hieno juttu, että suomalaiset pääsevät julkaisemaan musiikkiansa ulkomaisillakin levy-yhtiöillä. Ovatko levymerkit lähestyneet sinua julkaisun puitteissa vai toisin päin?

Olen julkaissut 2 singleä Med Schoolilla ja Levitatedilla yhden biisin cd-kokoelmalla.  Lightlessilta saattaa tulla julkaisua ulos tulevaisuudessa.

Käytännössä katsoen olen tehnyt biisejä ja lähetellyt niitä eteenpäin ja katsellut, josko jostain  nappaisi. Joitakin tuotoksia olen lähettänyt Blu Mar Ten:lle ja sitä kautta päässyt yhteyksiin isompiin levy-yhtiöihin. Hospital Records innostui Morning Rainista ja siitä on yhteistyö heidän kanssaan alkanut. Myönnän, että hieman yllätyin kun Med School nappasi nuo tähänastiset julkaisut, mutta mikäpäs siinä jos kelpaa.

Lifeforms on nyt julkaistu. Millainen tekoprosessi on ollut ja millaiset fiilikset julkaisusta?

Lifeforms on hyvin neuro-henkinen julkaisu. Eihän konemusiikin tekeminen mitään helppoa puuhaa ole, että biisit syntyisivät nappia painamalla, mutta ei tuo Lifeforms ollut mistään hankalimmasta päästä työstää ulos. Se tuli oikeastaan suht itsestään valmiiksi. Miksasin sen laivamatkalla Tallinnaan kun olin menossa Airport Jam –festareille keikalle. Piti tehdä uusi mixdown, mutta hyvinhän tuo noinkin toimii. Joskus nuo biisit vain tulevat itsestään ja joskus niitä jää sata versiota lojumaan. Ensimmäinen Takomo-julkaisukin oli sellainen, että juotiin Pekan kanssa kaljaa ja tehtiin parissa tunnissa biisi kasaan, mutta toisaalta meillä on myös ollut biisejä joita on nysvätty päälle vuoden ajan.

Olet myös tehnyt Dejaru-nimisen artistin kanssa musiikkia. Haluatko kertoa hänestä enemmän ja miten olet eksynyt hänen kanssaan tekemään yhteistyötä?

Mikseri.netin kautta olen häneen tutustunut niinkuin Naraka-nimiseen artistiinkin, joka tunnettiin ennen nimellä Taajuus.

Dejaru teki samanlaista musiikkia kuin mistä itse olin kiinnostunut. Ja kun intressit kohtasivat niin lopputuloksena aloimme tehdä musiikkia yhdessä.

Muodostat myös puolet breakbeat-duo Takomosta, valottaisitko hieman lisää tästä projektista?

Keskityn tällä hetkellä Trisectorin tuotoksiin, mutta Takomosta se kaikki lähti liikkeelle ja teemme vieläkin musiikkia, vaikka olemme pientä taukoa pitäneetkin. Kun on seitsemän vuotta tehnyt samaa juttua, on pieni tauko ihan paikallaan. Takomolta on tullut vuodesta 2004 asti julkaisuja, Trisector-projekti taasen on suhteellisen uusi.

Olen ajatellut tuottaa musiikkia muihinkin genreihin, mutta artistinimi tulee pysymään samana. Eri artistinimet hiukan sekoittavat pakkaa. Olen sitä mieltä, että kunhan pidän äänimaailman ja fiilikset samanlaisena, ei musiikkityylillä ole niin suurta merkitystä. Turha rajoittaa itseään liikaa.

Huomaan musiikistasi, että panostat juuri äänimaailmaan todella paljon. Kuinka tärkeänä pidät sitä ?

Kaikki lähtee äänimaailman luomisesta; sateisesta kaupungista tai avaruusaluksesta, joka laskeutuu aavikkoplaneetalle. Näistä saa hyviä ideoita biiseihin. Tanssilattiakelpoisuus on toisarvoista.

Pyörität myös kuukausittaista Science-klubia Bar Loopissa. Paljasta lisää.

1,5 vuotta on operoitu Science-klubisa tällä hetkellä. Kaikki lähti liikkeelle VVR:n ja Axun kanssa open deckseistä. Olemme halunneet tarjota mahdollisuutta kuunnella hyvää musiikkia ja juoda kaljaa. Emme ole yrittäneet tavoitella mitään erikoisuuksia, vaan pikemminkin ollaan soiteltu mitä huvittaa. Kaikilla on erilaiset musiikkimaut. On hienoa, että olemme saaneet hyviä artisteja soittelemaan hyvää musiikkia ihmisille. Science-klubin visuaalinen ilme tukee bileitä, Marky aka Jivez vastaa mm. meidän flyereista ja julisteista.

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Keikkoja, kollaboraatioita?

Lisää musiikkia ja Science-podcast kohtapuoliin tukemaan tuota klubia. Tarkoitus on panostaa musiikin tuotantoon enemmän.

Lisää kollaboraatioita Inztancen ja Dejarun kanssa sekä keikkoja Fanun kanssa Itä-Eurooppassa päin ja miksei muuallakin.

Ahkera mies kaikesta päätellen. Miten itse koet rumpubasson nykytilanteen?

Helvetisti hyvää, mutta samalla myös huonoa soundia suolletaan ulos. Internet on helpottanut musiikin jakamista ja näkyvyyttä. Hyvä musa on aina hyvää ja nyt sitä ei ehkä onneksi tarvitse kaivaa samalla tavalla kiven alta kuin mitä vaikka muutama vuosi sitten.

Vinyyli, cd vai serato?

Ei suosikkeja. Keikkoja soitan eniten vinyylillä, kun ei tietokoneen näyttöä oikein jaksa tuijottaa. Kaikkia noita kuitenkin käytetään. Serato toki auttaa soittelussa, vaikka junkkaa onkin helppo soittaa. Käytän sitä silloin, kun soitan idm-settejä juuri cue-pointtien ja looppausten takia – se kun on aika hankalaa vinyylillä ja cd:llä. Käytännössä pystyn siis miettimään juttuja ennen settejä ja kokoamaan ne valmiiksi ennen keikkaa. Minulle on loppujen lopuksi aivan sama, mitä laitteistoa käyttää, kunhan vain musiikki on hyvää. Antaa ihmisten soittaa millä haluavat, vihaaminen on väsynyttä puuhaa, vaikka olen itsekin syyllistynyt siihen. Palautetta pitää antaa, mutta turha valittaminen ei auta.

Iso kiitos haastattelusta, Otto. Löytyykö herralta kuuluisia viimeisiä sanoja lukijoillemme?

Kalja on hyvää. Ja terveisiä/kiitokset kaikille jotka on käyneet kääntymässä Sciencessa nauttimassa huurteisen, toivottavasti tulette toistekin. Täältä päin lähtee myös arvostusta ja kiitosta kovasti niille jotka jaksaa vääntää soundia ja ostaa/pyöritellä levyjä ja säätää bileitä ja tietenkin myös niille jotka käy bileissä ja tykkää tästä ihme säksätyksestä.

Niin ja ne kuuluisat viimeiset sanat: Mitähän tästä punasesta napista tapahtuu?

Katso Lifeforms-musiikkivideo YouTubesta

Tsekkaa Trisector muualla netissä:

• Twitter
• Facebook
• MySpace
• Soundcloud

Aiheeseen liittyvää Kehdossa

• Artistihaastattelu: Fanu

Artistihaastattelu: Trisector on artikkeli verkkojulkaisusta: KEHTO Magazine

Haastattelussa SELLEK & HANKS

Tekstit: Kimmo Kivistö, Anssi Uimonen Kuvat & kuvitukset: Sellek & Hanks, Anssi Uimonen

Moro Sellek & Hanks. Mitäs jäbille kuuluu näin joulun alla?

Kiireitä pitelee että saadaan rosollien alta projektit kasaan tai aluille. Juuri tällä hetkellä rakentelemme seuraaviin Roundeihin jotain erikoista ja Lahti-spesiaalin arvoista. Kaverit levyjen takana pistävät erikoista pöytään niin pitää meidänkin tuoda oma panoksemme erikoisuuden eteen. (HUOM! Bileet La 12.12.2009 @ NightLife, LTI, toim.huom)

ROUND 12 with HUORATRON from Sellek & Hanks on Vimeo. O my! And the kids danced.

Aloitellaan perussetillä, eli esittelyllä. Kertokaas lukijoille, keitä te olette, mitä teette ja mistä tulette?

Sellek & Hanks nimen taakse kätkeytyy kaksi Lahtelaista VJ:tä  - Tommi Mustaniemi ja Tommi Lius. Olemme visualisteja ja multimedian avulla yritetään sitä todistella.

Ihan alkuun kuriositeettina, mistä ihmeestä teidän artistinimenne on peräisin?

Artistinimestä on usein kyselty, mutta harvoin selitelty. Nimen alkuperää selvittänee hieman etunimemme sekä erittäin kuiva huumorintaju jota emme pelkää viljellä. (kaikesta päätellen semisti mystisiä heppuja, toim.huom.)

Milloin ja miten päädyitte ryhtyä tekemään duunia tällä saralla?

Helmikuussa 2008 pähkäilimme DJ Pataässän kanssa, että Round bileisiin voisi ottaa visut ohjelmistoon. Lähdimme hieman selvittämään, että mitä tarvitsisimme keikan heittämiseen ja ennen kuin huomasimmekaan niin olimme jo tekemässä videoclippejä bileitä varten. Keikan jälkeen huomattiin että homma onnistuu luonnottoman sujuvasti.

Onko teillä mitään koulutusta hommaan vai oletteko vain itse kantapään kautta oppineita?

Olemme kummatkin valmistuneita Lahden Muotoiluinstituutin Multimediatuotannon osastolta, mutta kyllä näitä juttuja kohtaan pitää omaa henkilökohtaistakin perversiota olla. Tietotaito on karttunut koulun ja elämän ohessa.

Teillä on jonkin asteinen “videopelinörtti-maine“, onkos tässä väitteessä mitään perää?

Otamme inspiraatiomme duuneihimme omista intresseistämme. Joskus videopelimäinen jälki ja kiinnostus näkyy selkeämmin kuin toiste. Olemme myös tehneet puhtaasti videopelimusiikin ympärille tehdyn keikan Byproduct – nimiselle artistille Alternative Partyilla. Emme kuitenkaan ole yhden kikan tiimi, vaan olemme työskennelleet kaikenlaisten musiikkityylien kanssa. Videomateriaamme ovat hyvin laidasta laitaan loppupeleissä.

Toisaalta keikalla taskulampun virkaa ajaa valosapeli.

Tuleeko tahkottua paljonkin pelikonsoleita, vai ollaanko sitä PC-puolen pelureita?

Konsolit ovat pysyneet elämässä mukana alusta asti enemmän tai vähemmän.

Käytätte paljon erilaisia elementtejä yhtä aikaa ja erityisen paljon ainakin minun silmääni on osunut supersankarisarjakuvaa. Mistä ammennatte ideoita vai syntyykö sisältö ihan vaan fiiliksen mukaan?

Ideat syntyvät omista suosikeista, nuoruudesta, tulevaisuudesta, omista mieltymyksistä sekä yhteisistä oudoista aivoituksista. Koskaan ei voi tietää mihin sitä päätyy jonkun idean suhteen, joten olemme aika pitkälti antaneet toisillemme vapaat kädet videoclippien teon suhteen. Tuleeko kyseiset clipit käyttöön onkin sitten jo yhteinen päätös. Jotkut pätkät eivät ole koskaan nähneet videotykin valoa. Eivätkä tule sitä koskaan näkemäänkään.

Mikä on teidän erikoisuutenne – millä erotutte massasta?

Teemme jokaisiin bileisiin varta vasten videoita ja pyrimme kustomoimaan jokaiselle artistille omat setit. Esimerkiksi joulukuiselle Moby Dictatorin keikalle teimme kokonaan uudet materiaalit.

Toinen erikoisuutemme on bileiden videokuvaus ja netissä julkaistu kooste bileistä kuin bileistä. Leikkaamme ja liimaamme koosteen kasaan ja julkaisemme sen. Sen lisäksi että niistä on hyvä fiilistellä bileitä ne toimivat myös erinomaisina käyntikortteina meille. Työtuntien määrä on jokseenkin huima, mutta on se kaiken sen ajan arvoista.

Emme myöskään pelkää innostua musiikista keikan aikana. Hyvä meininki tarttuu.

ROUND 13 with DEAD-O & POLARSOUL from Sellek & Hanks on Vimeo.

Lahen paras juhla 2009!!!
Käymässä: Polar Soul ja Dead-O.
Talon pakka: Nätti-Matti, DJ Pataässä ja Samppa
Vj: Sellek&Hanks

Jos joku innostuisi VJ-touhusta ja haluaisi olla jokin päivä teidän kengissä, niin millä pääsisi alkuun?

Läppärillä ja ohjelmistolla pääsee jo hyvin alkuun. Jonkinlainen MIDI-kontrolleri on myös hyvä olla. Tietotaitoa videoiden tekemisestä tarvitaan myös, jos haluaa itse toimia myös sisällöntuottajana. Jonkinlainen ymmärtäminen universumista on myös plussaa – ohjelmistoilla ja laitteilla pääsee vain tiettyyn pisteeseen asti.



Mitä ohjelmia ja laitteita te käytätte ja kuinka paljon ne vaikuttavat lopputulokseen?

Ohjelmana olemme käyttäneet alusta asti Resolume Avenue nimistä VJ-softaa. Ohjelmaa komentelemme Korg Nano-sarjan MIDI-kontrollereilla. Yhteispeli ohjelmiston ja laitteistojen välillä sujuu hyvin ja kitkattomasti. Varsinkin meidän kahden miehen repertuaaria se tukee hyvin. Lopputulokseen ohjelmistot ja laitteet eivät vaikuta niin paljoa – enemmän lopputulokseen vaikuttaa itse VJ.

Teillä tuntuisi olevan suhteellisen nousujohteinen ura tällä hetkellä – kuinka paljon on keikkaa kalenterissa?

Keikkojen määrä on ihan hyvä ensimmäiseksi vuodeksemme. Varsinkin nyt kesän jälkeen on ollut hyvin keikkaa. Tällä hetkellä keikkakalenteri on vuodenvaihteeseen asti tehtynä. Ensi vuonna alkaa uudet kujeet, mutta myös vanhoja tuttuja tulee löytymään kalenterista.

VJ-puolellakin tuntuu olevan näitä kaikkein kingeimpiä artisteja - kuka tai ketkä on teille se kovin nimi tällä alalla?

AntiVJ on kova nimi ns. installaatio-puolella. Arvostamme kaikkia jotka tätä tekevät sydämellä.

Mitkä kemut ”räjäyttäisivät pankin”, jos kutsu kävisi? Mihin haluaisitte päästä pyörittämään kuvaa? – siis ihan minne vaan.

Tähän on hyvin yksiselitteinen vastaus artistin osalta – The Glitch Mob. Paikka ei sinällään ole niin tärkeä tälläisessä pankin räjäyttävässä skenaariossa. Fiilistelemme kummatkin musiikkia hyvin paljon ja usein ne hyvät keikat lähtevät artisteista itsestään, eikä niinkään biletyspaikasta. Tottakai jos paikan perusteella johonkin pitäisi lähteä niin se olisi ehdottomasti Los Angelesissa sijaitseva Low End Theory.

Pokkasitte Getty Imagesin järjestämän kilpailun voitonkin taannoin. Mitenkäs näin pääsi käymään? Varmasti hieno kokemus saada kansainvälistä arvostusta?

Voitto maistui toki makealta ja sen mukana tullut kalustopäivitys keikkaläppäriksi oli oikein tervetullut lisä. Koko kilpailu tuli hieman puun takaa meille ja voitto vielä pahemmin. Kansainvälistä arvostusta emme tosin vielä ole ehtineet nautiskella. Menestys kilpailussa oli kumminkin iso juttu ja toivommekin sen avaavan jatkossa jonkinlaisia ovia.



Mikä on yksinkertaisesti paras juttu, mitä on tapahtunut tähän mennessä?

Yhtä yksittäistä tapahtumaa tai juttua on vaikea sanoa, mutta mieleen jäi Roundien valinta Vuoden Klubiksi City-lehdessä, Getty Imagesin Video Remix kilpailun voittaminen teoksella Glitchmindly sekä yleinen positiivinen meininki ja kaverit ympärillä. Ei tämä onnistuisi ilman heitä.

Se lämmittää myös mieltä kun artistit tulee sanomaan positiivisia juttuja visuista.



Entä kuumottavin moka?

Kalusto-ongelmat aina kuumottelevat hieman tälläisessä työssä, mutta onneksi olemme suurimmilta sellaisilta välttyneet. 



Voisiko tästä olla ihan leipätyöksi jonain päivänä?

En usko että Suomessa tästä kukaan leipätyötä tekee varsinaisesti, mutta ehkä osana jotain isompaa kokonaisuutta se voisi onnistua.

Vedetään vielä perinteeksi muodostuneet pikakyssärit!

Lempivärit?

R,G,B,C,M,Y,K

Turhimmat värit?

Ei niitä ole varsinaisesti. Palettimme on aika aika-avaruusjatkumon vääristämä.

Kliseisin juttu? (jos ei oteta näitä pikakyssäreitä huomioon)

Että VJ painaa play DVD-soittimesta alkuillasta. Sappi kiehuu moisesta kliseisestä VJ:n kuvasta.

Paras musiikkigenre VJ-hommille?

Olemme aika kaikkiruokaisia genren suhteen keikalla, mutta viime aikoina olemme fiilistelleet dubstep- sekä junkkameininkiä. Mutta electro on aina se jokin erikoinen meille. Mutta mitä energisempi DJ niin sitä parempi on tehdä töitä itsekin. Erikoismeininki toimii myös aina.

Iso kiitos haastattelusta, pojat. Shout outit KEHDON lukijoille vielä tähän loppuun.

Kiitos lukijoille ja ihmisille jotka käy bileissä. Keep on rockin’ in the free world.

Tsekatkaa poikien menoa netissä:

http://www.myspace.com/sellekhanks

http://www.sellekhanks.com

SELLEK & HANKS @ Twitter

CTRL+ALT+DEL: TES LA ROK feat. MINDMAN from Sellek & Hanks on Vimeo. Ctrl-Alt-Del party at Lahti TES LA ROK with MINDMAN, Emperatron and Mauzer. Visuals: Sellek&Hanks, LightAndMagic: Mökä-Make

Sellek & Hanks-haastattelusta vastasi pääosin Kimmo Kivistö, joka tullaan todennäköisesti näkemään KEHDON riveissä vakikasvona tulevaisuudessa. Kimmo on vaikuttanut myös Rumble In The Jungle-klubin graafikkona Lahdessa.

Haastattelu: SELLEK & HANKS on artikkeli verkkojulkaisusta: KEHTO Magazine

Chit chat with Fanu

Teksti: Anssi Uimonen Kuvat: Janne Hatula, Daniil Harik

Aloitellaan perussetillä, eli mikä on tämänhetkinen pössis? Vaikuttaako synkät ja sateiset illat herran mielialaan?

Joo, kyllä tää vuodenaika tyhjentää pattereita aika kyydillä: kahvia kuluu, enkä tiedä, auttaako se edes. Niin, ja unentarve melkeinpä tuplaantuu ja ulos ei juuri huvita mennä. Kesää on ikävä jo nyt.
Mutta nyt voi hyvällä omallatunnolla hakata kämppiksen kanssa Xboxia ja duunata biittejä – kesällä sitte keskitytään muihin hommiin!

Syntyykö tähän vuodenaikaan parhaimmat ideat uusiin raitoihin? Voisi kuvitella, että kostean urbaanin miljöön puitteissa vaeltaessa syntyisi juuri Fanulle ominaista synkkää ja teknistä, hitusen Amon Tobin -tyylistä soundia. Ainakin tällainen kuva kuulijalle syntyy esimerkiksi kuunneltaessa Homefree-abumia, joka on uusin tuotoksesi.

Kyllä synkkyys ja pimeys on ihan omiaan luovuuden kannalta. Inspiraatio kasvaa, ja samalla se raskas ilmasto vaikuttaa meikäläisellä siihen, millaista tavaraa sitä vääntää: yleensä suht ”diippiä” ja useimmiten vähä melankolista äänimaailmaa.
Mulla pimeys toimii siten, että koen ympäristön pimeässä paljon tulkinnanvaraiseksi valoisaan verrattuna, mikä aktivoi luovuuden paljon herkemmin kuin kesällä.

Taidat myöskin ammentaa jonkin verran omassa musiikissasi itämaisesta kulttuurista, mitä raitojen samplejen perusteella voisi kuvitella. Itse vanhana cratediggerinä kiinnitin huomiota hyviin samplevalintoihisi ja kiinnostaisi tietää, mistä ihmeestä revit käyttämäsi samplet?

Meikäläinen samplaa kaikkea mikä liikkuu – tai, no, kaikkea mielenkiintoista, mistä vaan tulee ääntä! Mulle samplaaminen on ollut varsin kauan elämäntyyli: korvat on auki hyviä juttuja varten 24h vuorokaudessa: se toimii ihan alitajuisella tasolla; se moodi on koko ajan päällä. Jos jostain kuulee jonkun hyvän jutun, se on pakko metsästää talteen omaan käyttöön. Kyllä meikäläisen korvaan hyvällä tavalla käy aina kaikki aasiasamplet, ja niitä tulee käytettyä aina silloin tällöin, juu. En ole ikinä omistanut yhtään sample-CD:tä, enkä aio niitä hankkia: oman, kattavan samplekirjaston kartuttaminen on ikuinen projekti, josta olen aika ylpeä.

Tästä hyvänä esimerkkinä toimii albumin nimikkoraita Homefree, jota kuunnellessa minulle tuli mieleen sotaretkeltä palaava samurai traditionaalisessa itämaisessa ympäristössä. Todella vahva tuotos, joka iski ainakin allekirjoittaneeseen kuin miljoona volttia. Avaatko vähän raidan tuottamisesta ja omaa näkökulmaasi ko. raidan osalta?

Monesti se menee niin, että aloitan jostain mielenkiintoisesta, mieltä stimuloivasta samplesta/loopista tms. ja sitä sitten pureskellaan vähän aikaa ja mietitään, mitä sen ympärille voisi kasata: seuraavaksi aletaan sovittelemaan näitä palasia palapeliin ja katsotaan, mikä siihen sopii ja mikä taas ei. Tietyn visuaalisen ilmestyksen kokeminen mielessä auttaa teeman luomisessa. Itseasiassa se on monella tavalla melko alitajuinen prosessi: tiedän heti ensikuulemalla, mikä toimii ja mikä ei, eli sikäli se on aika helppoa, kun vaan saa ekat luikautukset kuulostamaan tarpeeksi mielenkiintoiselta.

Homefree by Fanu

Myös skeittaustaustan omaavana tuli mieleeni, että tuotantosi olisi mitä omiaan esimerkiksi jenkkileffojen ääniraitana. San Franciscon auringonnousun täyttämät runipätkät ja Fanu- soundi istuu kuin nyrkki silmään (ainakin meikäläisen mielikuvassa). Onko tuotantoasi kenties jonkun leffan pätkissä?

Ei ole, mutta enemmän kuin mielelläni kyllä tekisin skedeleffaan saundia – niitä kun tulee itsekin väijyttyä jonkin verran! Pitäisi varmaan laittaa konnektit kuntoon tuon asian suhteen, heh. Eiku nii, Ruottin poijaat kerran heitti graffaleffaan kysymättä meikän matskua: sen verran ollaan leffoihin päästy, ehe ehe!

Mikä graffapätkä on kyseessä?

Ei hitto, en kyllä nimeltä muista: en itse ole varsinaisesti graffaihmisiä enkä tuota leffaa omista. Joku tuttu vaan kerran huikkasi, että “kato kato, olit saanut musat leffaan”, ja mää olin tietenkin ihan vattefakkina. Ihan kelpo leffa se kyllä oli, ja sinne oli kaavittu muiltaki junkkaa, hehe!
Oon väleissä kyseisen poppoon kans, ja ne buukkas mut pariinkin otteeseen Tukholmankeikalle tän sattuneen jälkeen.

Asia pihvi. Mitenkäs muuten äijän oma skeittaus sujuu? Kauankos sitä on laudan päällä pysytty? Itse en Tsekkejä kauempana ole käynyt puskemassa, mutta teikäläisellä on varmasti tuolta rapakon takaakin kokemusta, kun olet paljon siellä keikkaillutkin. Löytyykö jotain erityisen hyvää muistoa keikkareissuilta?

Skeittasin muutaman vuoden teini-iässä, ja tavallaan ”lopetin” vuonna 2000, kunnes kesällä 2007 oli ihan pakko ostaa lauta ja aloittaa uudestaan; sainkin kyllä aloittaa ihan nollilta. Nyt alkaa olla ihan luvattoman hauskaa, kun alkaa olla vanhat jutut takaisin plakkarissa, paikat tarpeeksi vetreänä ja kehitystäkin tapahtuu. Kyllä skeittaus mulle on elämässä nykyään sellainen varaventtiili, että vertaista saa hakea. Ja sitä tulee mietittyä tavalla tai toisella joka päivä; se on myös musahommien kans hyvin yhteen meneva harrastus, näin teknisessä mielessä.

Tämän vuoden USA:n rundilla tuli jonkin verran neppailtua mm. Pittsburghissa ja Seattlessa.
Sitten esimerkiksi Fargossa oli ihan huippu parkki, mutta rundille lähtiessä toinen jalka oli niin kipeä, ettei ekoina päivinä laudalle ollut asiaa, joten se jäi väliin. Yritin kuitenkin nepautella enemmän tai vähemmän joka kaupungissa: mun ei monesti suuria linjoja tarvi lähteä hakemaan, vaan pikkukikkailukin riittää paremman puutteessa.

Siis Suomen Rodney Mullen kaikesta päätellen. Okei, palataanpas sitten musiikin pariin, ettei ihan totuus pääse unohtumaan. Meitä kiinnostaisi tietää hieman käyttämästäsi rautapuolesta; mitä löytyy studiostasi ja mitä milläkin laatikolla ja potikalla saadaan aikaan?

Käytössä mulla on vuosien varrella ollut yhtä sun toista: Akai- ja EMU- sampleria, mikseriä jos toista, hardiskompuraa, EQ:ta, efektiä, Cubasea, Logicia yms. Tällä hetkellä mennään niinkin simppelillä setupilla kuin Ableton Live Macissa, miksaus Soundcraft-tiskissä ja kontrollereina toimivat APC40 ja Trigger Finger. APC40 on kyllä freesi laite, joka mahdollistaa Liven soittelun aika täydellisesti.

Sampleja nyt sitten tulee hiottua ja ehosteltua esim. C-kasettinauhalla, Akai S5000 -samplerissa ja ties missä. Laitteiston pidän nyt aika suppeana ja kompaktina, koska väsäilen livebankkia, josta sitten joskus hamassa tulevaisuudessa aion soitella livekeikkoja DJ-keikkailun tasapainoksi.

C-kasetti, legendaarista! Sinulta on tullut tuotantoa suhteellisen ahkeraan tahtiin ja monen eri labelin alta, ja nyt olet pistänyt oman merkin, Lightless Recordingsin pystyyn. Miksi perustit oman labelin, eivätkö vanhat yhteistyökumppanit pysyneet Fanun tahdissa mukana?

Halusin pitää asiat omissa käsissä ja kun julkaisee musiikkia monella lafkalla päätymättä yhden katon alle, tulee lopulta väkisellä sellainen olo, että olisi hyvä olla yksi kanava, johon keskittyä. Brittijakelija S.T. Holdings ehdotteli mulle lafkadiiliä kauan aikaa seurattuaan julkaisuhommiani heidän mielestään liian monella levymerkillä. Lafkan perustaminen S.T. Holdingsin kanssa oli jotakuinkin ainoa looginen seuraava askel – enkä ole katunut.

Lightlessillä on saatu ulos nyt seitsemän rellua (viisi kakstoistatuumaista ja kaks täyspitkää meikäläisen pakettia), ja lisää on tulossa; on tullut keskityttyä enemmän laatuun kuin määrään, mikä olikin mottona aina.

Sinulla kuitenkin löytyy yhden albumin kansien välistä laaja spektri eri tyylejä, ja Homefreelläkin löytyy breiksimmän kaman lisäksi perinteistä junkkasoundia ja triphopia, mistä voi tehdä sen johtopäätöksen, ettet ainakaan ole yhteen genreen kiinni jäänyt puristi, vaan hyvin avarakatseinen muusikko. Onko ennakkoluuloton ja monipuolinen ulosantisi otettu maailmalla vastaan hyvin? Vai soitatko keikoilla muun line-upin mukaisesti iltaan sopivan genren alta musiikkia?

Juu, en halua missään nimessä olla ”junkkatuottaja” – enkä ole ikinä ollutkaan – vaan artisti, joka tekee vaihtelevaa tavaraa (tietenkin tietyissä rajoissa); tai en ainakaan survo itseäni yhden musiikkilajin/genren muottiin, koska se kääntyy ennemmin tai myöhemmin artistia vastaan.

”Maailmalla” tuo mun musiikki menee kaupaksi ennemminkin kuin kotimaassa, ja sama pätee keikkailuun; joskus käy mielessä, että olisi hieno homma, jos tilanne kotimaan kohdalta tasapainottuisi edes hieman. Tähän asti olen vetänyt vain DJ-keikkoja, jotka ovat olleet pääsääntöisesti junkkaa, mutta tuleva livesetitys tulee olemaan pääosin ”ei-junkkaa”: aion jatkaa tosin DJ-juttuja siinä ohessa.

Niinkuin tuossa jo aiemmin puhuttiinkin, niin olet valtameren takana keikkaillut huomattavan paljon. Millainen on jenkkiläinen yleisö ja ylipäätään keikat siellä verrattuna Keski-Euroopan meininkiin? Harva suomalainen kuitenkaan sinne asti pääsee ekskursiolle ihan milloin tahansa, joten promoa nyt menoa totuudenmukaisesti (ei se ihan huono paikka voi olla, kun teikäläinenkin on käynyt toistakymmentä kaupunkia läpi)

Amerikasta mulle ei ole kyllä muuta kuin positiivista sanottavaa, mitä tulee junkkameininkiin. Olen tehnyt siellä kolme kiertuetta, ja melkein poikkeuksetta kaikki keikat ovat olleet varsin positiivisia: on hienoa huomata, että edustamallani junkkatyylillä on niin paljon kannattajia myös rapakon takana (kuvittelin asian olevan ennen jotenkin ihan toisin).
Ainoa huono kokemani asia jenkkilästä on se ruokapuoli. Huhhuh!

Okei, olet siis vegaani! Tai tottunut syömään terveellisesti… Hyvä homma. Mikäs jenkkiläisessä pekonikulttuurissa mättää? Super sizet?

Siis en ole vegaani (joka ei mielestäni edes ole automaattisesti sama asia kuin ”terveellisesti elävä ihminen”), mutta mitä terveellisiin elämäntapoihin tulee, niin vuosi sitten tein aikamoisen ja kattavan elämäntapamuutoksen, ja kuluneen vuoden aikana kaikki vanhat vaatteet on käyny suuriksi ja käyttökelvottomiksi  ja laardia on Janne-poijjaasta lähtenyt aika huolella.

Lopetin kaikenlaisen turhan ja epäterveellisen syönnin ja lopetin päihteiden käytön. Kyselin itseltäni, että mitäs mää elämältä haluan, halusin vaan olla niin skarppi kuin mahdollista ja muutuin ihmisenäkin aika paljon. Varsinkin tuon asian valossa jenkkiläinen uppopaistettu mega-ateriointi ja ruokakulttuuri etoo oikein kunnolla.

USA:n rundeilla joskus lentojen välillä yritin hakea esim. pikku lentokentiltä jotain suht terveellistä syötävää, mikä osoittautui monesti haasteelliseksi. Ja se roskaruokamainonta on ihan sairasta…sitä ei pääse pakoon mitenkään.

Mutta, mitäs tulevaisuutesi tuo tullessaan, nähdäänkö uutta tuotantoa ja missä kaikkialla Serato pysyy kuumana ensi vuonna?

Saas nähdä, mihin asti liveprojektin työstäminen etenee ensi vuonna: tarkoitus olisi jossain vaiheessa alkaa soitella sitä. Voipi olla, että siitä poikii jonkinnäköinen pidempimuotoinen julkaisu ainakin CD-muodossa. Keikkoja on varmasti ympäri Eurooppaa niinkuin aina.

Lightlessilla on tavoitteena pistää seuraavaksi kotimaista tavaraa…siitä lisää infoa piakkoin Fanusaitilla osoitteessa www.fanumusic.com! Mitä lähitulevaisuuteen tulee, niin 15.12 musta leivotaan filosofian maisteri: oli jo aikakin!

Katohan ukkoa, KEHTO onnittelee! Filosofinen kyssäri: äijällä on erityisen mielenkiintoiset tatskat käsissä. Mikä tarina näihin liittyy, mitä ne kertovat kantajastaan?

Erikoinen haastiskysymys…propsit siitä!
Oikean käsivarren ”LOVE” liittyy mun elämänkatsomukseen ja filosofiaan ja vasemman käsivarren ”DREAM” taas aika moneenkin juttuun.

Voitko avata hieman syvällisemmin näiden tatuointien taustaa? Filosofiselta kantilta? (nyt saa tarinoida, fiilistellä ihan huolella)

Näiden selittäminen tuntuu aina jotenkin oudolta – samalla tavalla kuin biisieni nimien selittäminen: niistä jää jotenkin tyhmä fiilis ja tuntuu, että olisi ollut parempi olla kertomatta!

Mutta lyhyesti, LOVE liittyy lähinnä epäitsekkyyteen ja ihmisten väliseen yhteisyyteen ja toisista välittämiseen. Jos me kaikki oltaisiin hieman vähemmän itsekkäitä ja välitettäisiin toisistamme hivenen enemmän, maailma olisi paljon parempi paikka. Vähä sellaista hippimenoa.

DREAMistakin vois sanoo vaikka mitä, mutta se liittyy mm. siihen, että niin kauan kuin ihmissielulla on pureskeltavaa eli unelmia ja uskoa itseensä ja huomispäivään, jaksaa elämän liekki lepattaa eikä ala henki kangistuun. Joku joskus tokaisi jotain tyyliin ”as long as you have dreams, your soul will stay alive”. Se oli musta hyvin sanottu, ja oon aina ajatellut samalla tavalla. (toim.huom. Tässä on muuten fiksusti ajatteleva sälli)

Jes jes. Pyöräytetään perinteiset KEHTO- quickiesit tässä vaiheessa:

All time top 3- tuottajat?

1. Future Sound Of London: heiltä opin kaiken, mitä atmosfääreistä ja konemusiikista piti oppia.
Kakkos- ja kolmossijalle menisi vanhat junkat, Good Lookingit, 4Hero, Metalheadzit, Guns And Rosesin jutut, vanhat Metallicat, yms…vaikea mainita vain kahta!

Nostalgisin asia elämässäsi?

Skeittauksen uudelleenaloitus vuonna 2007!

Sairain ländäämäsi trikki ja spotti?

Taitavat olla vielä edessäpäin!
Bs noseslidestä 270 fs nollie shove-it ulos toimii aina.

Erikoisin keikkamuisto?

Niitä olis monta…mutta esim. keikan soittaminen ruokamyrkytyksen puhjettua viime vuonna San Fransiscossa ei tule unohtumaan.

Rakkain sample?

Boom-basso eli 808-basso!

Säväyttävin leffa?

Tätä kysytään usein, enkä ikinä osaa vastata – jospa tällä kertaa edes yrittäisi.
”Planes, Trains and Automobiles” (suom. ”Vauhdilla Chicagoon”)!
Toinen kova on ”Stripes” (suom. ”Natsat”).

Iske vielä loppuun TOP 3 nettisaittia (saa olla mitä vaan, mikä on omaa sydäntä ja ajatuksia lähellä)

www.theberrics.com Saitti, joka kertoo ammattilaisskeittaajien Steve Berran ja Eric Kostonin privaattiskeittihallista Los Angelesissa ja videoi siellä tapahtuvaa meininkiä. Uutta matskua tulee melkein päivittäin skeittaajien kermalta. Välillä aika hullua settiä.

www.crailtap.com Lisää skeittausta ja kaikennäköistä hulluttelua. Mää selailen netistä aika paljon skeittausta: en kato TV:tä, ku on kerran netti.

www.fanumusic.com Sori, oli pakko! No joo, noiden kahden yllämainitun saitin lisäksi omalle saitille tulee aina tehtyä jotain pientä säätöä, joten kai mää tässä aika totuudenmukainen oon, kun tuon tässä mainitsen. Heh.

Kiitokset, Janne, haastiksesta! Ja loppuun vielä shout-outit lukijoillemme.

Käykääs kuikkaan www.fanumusic.com josta löytyy aikamoinen saundikirjasto kaikesta ikinä julkaistusta Fanu- matskusta, infoa tulevista jutuista, blogilässytystä yms. Ja syökää paljon vitamiineja. Ja maapähkinävoita.

Artistihaastattelu: Fanu on artikkeli verkkojulkaisusta: KEHTO Magazine

Haastattelussa: DJ Orion

Olet osa Suomen ensimmäistä tanssimusiikkiorientoitunutta ohjelmatoimista Misc Managementia muun muassa Orkidean ja John ‘00′ Flemingin rinnalla. Kuinka paljon Misc on pystynyt puskemaan uraasi eteenpäin ja mikä on toimenkuvasi firman sisällä?

Meillä on tällä hetkellä Miscissä erittäin hyvä tiimi kasassa ja vaikkei mitään kiveenkirjoitettuja toimenkuvia ole, niin meidän vahvuudet täydentävät kivasti toisiaan. Asaf on monesti projektipäällikön roolissa ja pitää kaikkia lankoja käsissään ja hoitaa paperisotaa, Oded on tinkimätön visualisti ja erinomainen copywriter ja mä puolestani oon markkinoinnissa ja web-presessissä enemmän kiinni. Lisäksi meillä juuri liittyi tiimiin tamperelainen Marko Vilkman (DJ Flight), joka on tärkeä linkki Helsingin ulkopuolelle ja myös kaivattu lisä web-puolella.

On hieman harhaluulo, että managementtiin liityttäessä artistiura lähtisi hirveään nousuun itsestään. Aika harvassa tapauksessa management pystyy nostamaan artistia millään tavalla ilman asianosaisen omaa isoa efforttia. Misc on tukenut ja puskenut yhtälailla mua kuin kaikkia muitakin meidän artisteja aina kun on tarvetta ja Miscin tarjoama promootio & konsultaatio on ollut kyllä alusta asti kullanarvoista.

Sinulla on ollut kätesi pelissä myös Helsinkiläisessä korkean profiilin house -klubi Jackissa, joka pyörii Redrumissa joka toinen kuukausi. Mitä on odotettavissa Jack -illoissa lähi-aikoina?

Juuri menneenä viikonloppuna saatiin juhlittua kuudennet ja seitsemännet synttärit kerralla (päätettiin pitää tuplasynttärit, kun unohtui yhdet välistä) Dave Seamanin ja Jody Wisternoffin kanssa ja nyt katse on jo vuodessa 2010. Seuraavaksi on tulossa tammikuun Jackit, jossa on lyhyen tradition mukaisesti mielenkiintoisia ja uusiakin kykyjä, joita on nähty vähän vähemmän ainakaan Redrumin lauteilla. Mä olen Jack-possen puolesta tarjoilemassa musaa ja lisäksi levyjä pyörittelee Something Good, Vision DJs, Paul Easy ja Flight.

Tuore yhteisproduktio ‘DJ Orion & J.Shore – Brotherhood’ on tulossa ulos upean remix -kattauksen saattelemana brittiläiseltä ‘Lost Language’ -labelilta ja discografiasi näyttää jo muutenkin vakuuttavalta. Saadaanko sinulta kuulla myös jatkossa omakätistä tuotantoa?

Lost Languagelle pääseminen oli todella makee juttu. Lafka on ollut yksi omista lemppareista ja ehdottomasti mielenkiintoisimpia trance-labeleita tällä vuosituhannella. Lisäksi meillä on mun veljen J.Shoren kanssa valmiina Goodbye Earth -niminen chill-out EP, joka tulee näillänäkymin ulos Silk Sofalla ensi vuoden puolella.

Lisäksi ollaan jälleen lyöttäytymässä yhteen venäläisen progehousetuottaja Mangon kanssa, koska edellisestä “Raining In Osaka”-sinkusta jäi niin hyvät vibat.

ATB pudotti yhteistyössä Flightin ja Jonteyn kanssa rakentamasi bootlegin Coldplayn ‘Viva La Vida’ kappaleesta EDC 09 -festivaaleilla. Miltä tuntui nähdä yli 40 000 ihmisen pomppivan oman biisin tahtiin?

ATB on poppimenneisyydestään huolimatta tällä hetkellä erittäin uskottava ja suosittu tranceartisti tuolla kentällä. Saatiin Viva La Vida löytämään tiensä ATB:n käsiin Finityn Mikon suosiollisella avustuksella ja luonnollisesti erittäin siistiä että biisiä on voinut kuulla ihan yhtälailla Kokkolan, Imatran tai Rovaniemen yökerhoissa kuin sitten ison luokan artistin soittamana EDC-kokoluokan festareilla.

Ennen muuttoasi Helsinkiin olit vahvasti mukana luomassa Pohjois-Suomen tanssimusiikki-skeneä. Mitkä ovat näkemyksesi Pohjois-Suomen skenen nykytilasta?

Ikävä faktahan on, että monissa pienemmissä kaupungeissa konemusa on tällä hetkellä aika lailla kortilla. Toisaalta tilanne on hyvä, koska nyt uusilla promoottoreilla on hyvät markkinat lähteä tekemään rauhassa uusia klubeja, ja juuri näitä promoottoreita kaivattaisiin nyt mm. Rovaniemelle.

Oulun klubirintamalla tapahtuu jatkuvasti, ehkä vähän pienemmällä mittakaavalla kuin takavuosina, mutta tällä hetkellä Pohjois-Suomen ykkösklubipaikka on ehdottomasti Kalajoen Dyyni. Nyt taitaa olla kuudes tai seitsemäs vuosi, kun vierailuja on paikkaan siunaantunut ja illat tuntuvat vain paranevan vuosi vuodelta. Muutaman viikon takainen reissu osoitti, ettei hyvä meininki ole itsestäänselvyys ainoastaan kesällä vaan myös näin talvella Dyynin klubipuolella on erittäin hyvät vibat.

Misc Management on ollut mukana promoamassa DJ Hero -konsolipelin starttia markki-noille. Ensimietteesi pelistä ja tullaanko kenties tulevaisuudessa näkemään tätä kautta DJ -työstä innostunut sukupolvi?

DJ Hero on erinomainen etko- ja jatkopeli ja parhaimmillaan nimenomaan porukalla pelattuna. Top Billin’ -pojat kysyivät osuvasti että nähdäänköhän nyt taas aikakausi, jolloin myydään enemmän levysoittimia kuin kitaroita.

Tietysti peliä voi helposti kritisoida, ettei sen pelaamisella ole mitään tekemistä oikeiden DJ-hommien kanssa, mutta kysymyshän siinä ei olekaan oikean tilanteen simuloimisella vaan yksinomaan hauskanpidolla. Ja siinä se on kyllä omiaan.

Olet ollut ehdottomasti yksi internetin eri sosiaalisten medioiden edelläkävijöistä ja sinut tavottaa aina Twitteristä YouTuben kauttaa SoundCloudiin. Mikä on mielestäsi sosiaalisten medioiden merkitys tulevaisuudessa artistin näkyvyydessä ja julkaisujen promoamisessa?

On harmi, että monet edelleen aktiivisesti julkaisevat oldskool-artistit eivät ole enää ison yleisön tietoisuudessa yksinomaa siksi, että he eivät ole internetissä. Tämän päivän näkyvyys musaskenessä – enkä puhu tässä vain konemusasta – on enemmän ja enemmän kiinni artistista itsestään. Ei ole erityisen uskottavaa, että manageri tai levy-yhtiö on vastuussa artistin Twitter-tilistä tai Facebook-profiilista. Yksi merkittävimpiä muutoksia sosiaalisen median myötä onkin ollut, että nyt musadiggarit pääsevät suoraan puheyhteyteen tykkäämänsä artistin kanssa erittäin vaivatta.

Muistaako joku vielä 80-90-lukujen faniklubit, johon sai lähettää kirjepostia suoraan bändille ja jos varusti kirjeen palautuskuorella niin takaisin tuli joskus jokin valmiiksimuokattu vastauskirje. Ja se oli silloin kova juttu. (Orion hymyilee, toim.huom)

Sinut tunnetaan ehkä parhaiten menestyksekkäänä radioäänenä Yle X:n aalloilla Tiistain Tanssi-illassa, jonka lisäksi luotsaat yhtä ehkä Suomen kuunnelluimmista podcasteista. YLE:n suunnalta on kuitenkin kuulunut äärimmäisen huonoja uutisia TTI:n lähetysajan lyhentämisen muodossa. Mitkä ovat päällimmäiset mietteesi, kun merkittävä pala Suomen konemusiikki-kultturista viedään pois saatavilta?

On ollut upeaa ja samalla tietysti haikeaa lukea ja kuulla, kuinka paljon Tanssi-ilta on merkinnyt monelle konemusa-diggarille. Onneksi koko projektia ei sentään kuopata ja vuonna 2010 elektronista musiikia kuullaan YleX:n maanantai-illoissa tunnin mittaisena pakettina.

Yksi Ylen kertomista syistä Tanssi-illan lopettamiselle oli se, että konemusiikkia kuulee ja löytää nykyään niin helposti internetistä. Se on totta, mutta samalla on tullut yhä suurempi tarve siihen, että on olemassa sellaisia tahoja, jotka seulovat lisääntyneestä julkaisujen määrästä ne helmet.

Hyvä esimerkki tästä on juuri mainitsemiesi podcastien nousu. Itse aloitin podcastaamisen vuoden 2004 loppupuolella, jolloin homma oli enemmänkin ihmettelyä, että miten homma toimii ja miten sitä voi käyttää. Pikkuhiljaa kiinnostusta suoraan koneelle tai soittimeen tilattuihin musasetteihin on löytynyt ja nykyään Orion’s Podcast keikkuu Suomen musapodcastien TOP10:ssa iTunesissa.

Menestyksekäs vuosi 2009 alkaa olla takanapäin. Mainitse muutama kohokohta taakse jäävältä ajanjaksolta.

Ykköseksi kiilaa esikoispojan syntymä, mutta musapuolella riitti myös hienoja juttuja. Labyrinth//Laserpoint -päälavan keikka Flightin kanssa, debyyttisinkku One Sunday:n julkaisu, residenssi Tampereen One-klubilla, BT:n ja Tieston puhelinhaastattelut, Love- ja Jack-klubien ideointi ja tuotanto yhdessä Miscin ja Unityn kanssa sekä debyytti-keikka Etelä-Saksan ParkTheater-klubilla jäivät päällimmäisinä mieleen. Kaikenkaikkiaan kyllä ikimuistoinen ja upea vuosi takanapäin.

Entäpä odotuksesi vuodelle 2010? Tuleeko suomalainen konemusiikki jatkamaan hurjaa nousuaan maailmalla?

Suomalainen konemusiikki on nauttinut suurta arvostusta viime vuosina maailmalla ja uskon että tulevaisuudessa sama jatkuu. Toivottavasti vuonna 2010 konemusaskene aktivoituu entisestään Helsinki-Turku-Tampere -akselin ulkopuolellakin, klubeille löytää tiensä jälleen uusi ikäluokka täysi-ikäisiä ja DJ-puolella nähdään lisää nousevia ja lupaavia kykyjä.

Loppuun vielä muutama nopea:

Unelmiesi b2b -partneri

En ole back2back-settien suuri ystävä, mutta Kaasin ja Flightin kanssa ollaan soitettu pitkiä, onnistuneita ja viihdyttäviä back2back-sessioita, joten valitsen tässä rinnalleni molemmat. (hymyä havaittavissa jälleen, toim.huom)

Tämän hetken paras venue Suomen kamaralla

Pohjoisessa Kalajoen Dyyni, etelässä Helsingin Redrum.

PC vai Mac?

Mac.

Rauta vai Softa?

Softa.

Psytrance vai Dubstep?

Psytrance.

Suurkiitokset ajastasi Orion! Loppuun vielä vapaa sana KEHTOlaisille!

KEHTO-posselle onnittelut erittäin viihdyttävästä ja monipuolisesta webzinestä ja kaikille menneen vuoden aikana meikäläisen musaa, keikkoja ja julkaisuja tukeneille iso käsi. Nähdään pian tanssilattialla!

Tsekkaa DJ Orion & J. Shore – Brotherhood iTunesissa, Beatportissa tai katso trailer-pätkä:

Artistihaastattelu: DJ Orion on artikkeli verkkojulkaisusta: KEHTO Magazine

Haastattelussa: Physics

Kertoisitko niille, jotka eivät tiedä kuka olet, kuka olet ja mitä teet?

Physics: Olen Glenn Grip, 27-vuotias drum’n'bass-  artisti ja asun tälllä hetkellä yksin Helsingissä.

Uusi albumisi on nimeltään Life In Cycles ja olet nähnyt paljon aikaa ja vaivaa sen hiomiseen. Paljastaisitko meille, mitä haluat kertoa kuulijoille uudella albumillasi?

Physics:  Haluisin ennnen kaikkea näytttää ihmisille, että olen monipuolinen artisti, joka pystyy tekemään monen tyylistä drum’n'bassia ja halusin myös, että levy kuulostaisi siltä, että siihen on käytetty aikaa, nähty vaivaa ja ideaa. En halunnut, että kuunteilijalle jäisi epäselväksi miksi he ostivat levyn, vaan halusin, että se olisi laadukas ja edustaisi minua artistina hyvin.

Levyllesi olet saanut kerättyä vahvaa suomalaisedustusta vierailemaan, mutta myöskin Brasilialaisen C.A.B.L.E – nimisien tuottajan kanssa olet tuottanut yhden raidan albumillesi. Niille jotka eivät vielä tiedä, voisit kertoa millaista rumpubassoa Etelä-Amerikassa tuotetaan?

Physics: Brasiliassa tuotetaan aika laidasta laitaan musiikkia. Tietysti sambavaikutteinen rumpubasso on oma lukunsa mutta he ovat myös kunnostautuneet muun materiaalin parissa, hyvänä esimerkkinä esim S.P.Y joka tekee rankemman puolista soundia. C.A.B.L.E edustaa myös useimmiten tätä osastoa, vaikka meidän yhteisbiisi on vähän iisimpi.

Sinulla on käynnissä uuden albumisi julkaisukiertue. Missä kaikkialla soitat keikan?

Physics: Keikkoja on tullut soitettua nyt Saksassa, Ruotsissa ja Suomessa…kiertue jatkuu koko ajan ja keikkoja

on buukattu mm Manchesterissä, Lontoossa, Pietarissa ja Göteborgissa. Myös muutamat keikat on sovittu

täällä kotimassa osana albumikiertuetta.

Miksi juuri näissä kaupungeissa?

Physics: Sitä on vaikea sanoa, mä soitan siellä missä mut buukataan. Tykkään aina käydä uusissa paikoissa, mutta on myös kiva käydä moikkaamassa vanhoja tuttuja paikoissa, missä on tullut käytyä ennen. Suosikkikaupunkeja

minulle soittaa on kotikaupunkini Helsingin lisäksi Wien, Lontoo (koska siellä on paljon ystäviä) ja Tallinna

(koska siellä on aina ihan helkkarin kova meno).

Physicsin TOP 3:

1. Mr Joseph – The Fine Points  – Telluric dubplate
2. Seba – Pressure Point – Hospital  – Hospital Records  dubplate
3. Soul Intent – Orbit – Midnight Sun Recordings dubplate

Jos joutuisit autiosaarelle, ja saisit valita kolme albumia mukaasi, mitkä ne olisivat?

Physics:  Tosi vaikea kysymys, mutta ensimmäinen olisi Jimi Hendrix – Are You Experienced? Toinen olisi

Gangstarr – Hard To Earn kolmas täytyis olla varmaan  LTJ Bukem – Journey Inwards.

Entä jos joutuisit autiosaarelle, ja saisit valita kolme esiintyvää artistia kanssasi pyörittämään levyjä 24/7, ketkä ne olisivat?

Physics:  LTJ Bukem,  DJ Premier ja Gilles Peterson.

Kiitos, Glenn, haastattelusta. Mitä haluat tiedottaa Kehdon lukijoille?

Physics: Kiitos itsellenne! Toivon että tsekkaatte albumin ja haluan kiittää kaikkia tähän astisesta tuesta. Tuntuu todella hyvältä, että drum’n'bass elää ja voi hyvin suomessa!

Tsekkaa Physics Myspacesta ja lue myös K-magin tekemä haastattelu herrasta!

Artistihaastattelu: Physics on artikkeli verkkojulkaisusta: KEHTO Magazine