Saimme pääkaupunkiseudulla vaikuttavan hardgroove tekno-duo Gohai & Input C:n alias Antti Pääkkösen ja Jere Pitkäsen haastateltavaksemme. Terrorcraft- kollektiivissakin vaikuttavat kaverit ovat julkaisemassa uutta materiaalia piakkoin.
Gohai & Input C
Teksti: Anssi Uimonen Kuvat: Juuso Öhman
Otetaan alkuun herrojen esittely: nimi, ikä, sotu, perversiot ja jalan koko euro-koossa, kiitos.
A: Antti Pääkkönen a.k.a Gohai. Ikä 24. Muiden perversiot on mulle normaaleja. Kengänkoko 43.
J: Jere Pitkänen a.k.a Input C. Helmikuun alussa ikää on mittarissa 27. Perusperverssi. Kengänkoko 43-44.
Tehtailette Gohai & Input C- nimellä hardgroove teknoa. Mikä hardgroovessa iskee, mistä kiksit?
A: Ihan pelkkään hardgrooveen en musiikkiamme luokittelisi, vaikka sitä voi käyttää aika hyvänä yleiskattavana terminä siitä, millainen tekno on meidän juttu. Jos projektin soundia haluaa lähteä purkamaan enemmän, niin voidaan alkaa puhumaan funky technosta, acidista, mono technosta ja hardgroovesta.
Projektimme profiloituu hyvin kaikenkattavasti technoon terminä itsenään ja siihen, mitä kaikkea sen sisään voidaan kategorisoida. Lisäksi ollaan tehty myös electroa. Eli fiiliksen mukaan mennään, mutta pääpaino tosiaankin on astetta temmokkaammassa ja perkussiovoittoisemmassa technossa, jos verrataan nykypäivän deep techno/tech house- soundeihin. Hyvin jylläävä pesukone-tekno on itselle ensimmäisenä mieleen tuleva mielleyhtymä, joka syntyy kun ko. musiikista aletaan puhumaan. Vähän niin kuin untuvikko tajuaa heti AC/DC:tä kuunnellessaan, että tämä on rockia.
J: Minulle tuo oli jotenkin luonnollinen “jatkumo” palata takaisin tuollaiseen 90-luvun loppupuolen teknosoundiin. Aloittelin toki 90-luvun alussa The Prodigyn apinoimisella ja jatkoin sitten siitä sen aikaiseen hardcoreen ja sitä kautta palattiin bpm:ssä alaspäin kuuntelemalla monoteknoa. Jotenkin tuo “työkalutekno” vaan putoaa itselle parhaiten niin tuottamismielessä kuin myös lättyjen soitossa. Ehkä suurimmat vaikutteet tuli Josh Winkin “Don’t Laugh”- raidasta sekä muutamista netistä metskatuista Impulse Tracker-monoteknoista.
A: Tuota pointtia on pakko kompata. Groovemmat teknot ovat omaan makuun todella mainioita instrumentteja, mitä tulee dj:n soittamisen vapauteen. Hyvin toimiville, mutta yksinkertaisille koukuille rakennetut raidat antavat paljon varaa sellaisen soittajan inspiraatiolle, kuka tykkää käyttää mikseriään. Siinä on se tekemisen meininki ja back to basics-mentaliteetti.
J: Ait!
Kiitokset tyhjentävästä vastauksesta. Eli nostalginen juurilleen palaaminen on kyseessä kaikesta päätellen, vaikkei soundimaailma ihan viime vuosituhannen puolelta olekaan. No miten kuvailette omaa soundianne yhdellä lauseella, jos keskiverto-juhlija kysyy sitä kadulla?
A: “Persoonallista, mutta siitä huolimatta helposti lähestyttävää” voisi olla suhteellisen rehellinen kuvaus. Jokaisella on varmasti oma käsitys “oikeasta teknosta”, mutta meillä on ollut se lähtökohta, että tehdään sitä mikä tuntuu hyvältä ja mitä inspiraatio tuo mukanaan.
J: Rullaavia rytmejä, osittain old schoolmaisia (miten se nyt sanotaan?) saundeja ja haiskahtaa lievästi huurteiselle.
Heheh, määrittele “lievästi huurteinen”?
A: Parikymmentä isoa.
J: No määrittele “keskiverto-juhlija”? Heheh…
Keskiverto-juhlija on juuri ja juuri kuullut Smack My Bitch Up:n tanssilattialla.
J: No sanotaan nyt näin, että vastaisin kuitenkin samoin kuten edellä mainitsin. Tietenkin jos kysymyksiä alkaa satelemaan lisää, niin siihen ei välttämättä yksi lause enää riitäkään. Eihän siinä mitään, musiikista on mukava keskustella, kunhan se ei mene väittelyksi.
Asia pihvi. Jatketaan ruotimalla projektia, eli Teidät on kuuleman mukaan kiinnitetty kahdelle eri labelille ja molemmilta tahoilta on julkaisuja tulossa ulos lähimain kolmen EP:n verran. Mitähän mahtaa olla luvassa ja miten on päädytty julkaisemaan materiaalia kahdelta suunnalta?
Tässä vaiheessa ei olla puhuttu labeleiden vakiokiinnityksistä sen tarkemmin, mutta lähiaikoina tosiaan on debyytti-EP tulossa pihalle briteistä Dirty Planet Recordings:lta, joka kulkee nimellä “Dat Ass EP”. Kyseisellä julkaisulla on allekirjoittaneiden nimikkoraita EP:lle sekä lisäksi parin muun tuottajakundin remixit. Alkuperäinen raita on cross over- meininkiä housen ja technon välimaastossa. Mukavan groovea, muttei liian repivää meininkiä. Tällä hetkellä olen saanut kuunteluun toisen tulevista remixeistä (G1 Remix) ja jos sillä perusteella pitää johtopäätöksiä tehdä, niin hyvin tasapainoiselta julkaisu vaikuttaa. Kyseinen remix on astetta raskaampi, mutta originaalille uskollinen näkemys.
Gohai & Input C – Dat Ass by gohainputc
Dat Ass EP:n pitäisi tulla pihalle helmikuun aikana ja samaiselle levymerkille on signattu toinen kolmen raidan soolo-EP, jonka julkaisu osuu myöhemmälle ajankohdalle kuluvaa vuotta.
Kolmas julkaisu tuleekin sitten serbialaisen Disturbulence-levymerkin digitaalipuolelta, joka tulee pitämään sisällään neljä raitaa allekirjoittaneilta ja ovat luonteeltaan enemmän meille ominaista dynkympää tuotantopuolta.
Mitä useampaan levymerkkiin tulee, niin monet artistit varmasti huomaavat alkutaipaleellaan, että jos haluaa saada muiden kiinnostuksen heräämään, on jaksettava promota itseään. Useampi jakelukanava on selvästi tehokkaampi keino oman musiikin eteenpäin viemiseen. On myös otettava huomioon se, että monet levymerkit ovat hyvinkin tarkkoja julkaisemastaan materiaalista, joten toisen labelin hylkäämä raita voidaan ottaa avosylin vastaan toisaalla.
J: Jep, eiköhän tuo Antti kertonut asian ytimen.
Huh, siinä oli kaikenkattava vastaus. Tottahan tuo kyllä on kun teidänkin tuotoksia kuuntelee, niin esimerkiksi Dat Ass ainakin vaikuttaa todella rullaavalta klubi-tuotokselta, kun taas raidat Hedora tai So Be It ovat paljon teknisemmän ja synkemmän oloisia tuotoksia. Suhteellisen monipuolisen kuuloista soundia teiltä pukkaa, mitä itse olen nyt kuunnellut. Soundien hioimiseen menee varmasti rutkasti aikaa ja nimeltä-mainitsemattomat lähteet kertovat, että sinulla Antti olisi suurehkonlainen fiksaatio äänien viilaamisen suhteen. Kuinka usein Jerellä palaa hermot ylenpalttisesta hieromisesta?
J: Hahahaha! Ei mulla kestä hermot 15 minuutia kauempaa! Olen jättänyt tuon hieromisen ihan suosiolla Antille. Meillä on sellainen jako tässä hommassa, että Antti on se joka pieksee equja taskulaskimen avustuksella ja ylipäätään tsekkailee nuo miksausjutut. Meikäläsellä on taas tuo rytminen puoli paremmin hanskassa.
En nyt sano, ettei Antti osaa tehdä rytmejä, mutta minulle tuo rumpujen työstäminen on jotenkin niin luonnollinen juttu, että miksi turhaan “sekotettaisiin pakkaa” siten, että rupeaisin miksailemaan raitoja, joka on meikäläisen hermoilla käytännössä mahdottomuus. Tottakai Antti kysyy, että miten jutut hoidetaann ja kastotaan, että mihin kompromissiin päästään miksauspuolella. Pääsääntöisesti olen kuitenkin luottanut siihen, että kun pyydän Anttia, että “miksaa se raita sellaiseksi kusenkeltaiseksi hangeksi”, niin se miksaus kuulostaa siltä kun olisin sen halunnut kuulostavankin.
Eli me osataan lukea toisiamme aika kivasti.
Haha, kusenkeltainen hanki! Tuo oli kova.
A: Joo, vaikka sitä tulee itsekin oltua aktiivisesti mukana luomisprosessissa, niin sellaiset ominaisuudet on kyllä tullut itsestä huomattua, että oma orientoituminen tuottamisessa on enemmän tuota pikkutarkkaa viilaamista siinä missä aisapari taas on enemmän luovan tekijän sorttia.
Molemmat kuitenkin kantavat vastuun lopputuloksesta ja viimeistelty raita on molempien yhteinen saavutus. Pääasia on saada aikaan musiikkia ja mikäs sen parempi kuin täydentää toistensa vahvuuksia.
Eli studiossa ei tule riitaa? Vaikutatte saumattomalta aisaparilta.
A: No jaa… eihän hommat aina täysin saumattomasti mene ja olisi aika uskomatonta jos menisi. Vaikka musiikkimakumme ovat lähellä toisiaan, niin kyllä meilläkin on omat eriävät henkilökohtaiset näkemyksemme asioista aika ajoin. Tämäkin johtuu kyllä osittain siitä, että teknoprojektimme on iältään suhteellisen nuori ja minusta tuntuu, että se kaikkein omin juttumme vielä odottaa itseään. Pieni rakentava kinastelu on vain hyvä tapa karistaa ylimääräiset turhakkeet pois mielestä ja biiseistä matkalla siihen lopulliseen päämäärään.
J: Haha! Joo, no ei meillä mitään “tappeluita” ole ollut. Pikemminkin vaan juurikin näitä henkilökohtaisia erimielisyyksiä siitä, että mikä menee rakenteellisesti mitenkin ja onko vaihtoehto A parempi kuin B, mutta en kyllä ole kokenut, että meillä olisi ollut riitaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Mielestäni olisi epänormaalia, jos duolla ei olisi eriäviä mielipiteitä joistain asioista.
Tottakai oma historiikki musiikissa vaikuttaa siihen, mitä haluaa tehdä yhteisissäkin projekteissa ja olemme musiikillisesti kuitenkin kotoisin aivan eri taustoista (vaikkakin silti “samoista”), niin kyllä se on kuitenkin luonut kahtiajakoja väistämättä. Puukot ovat pysyneet kaapissa ja luulen niiden pysyvän siellä jatkossakin. Yhteisiä intressejä on löytynyt kokoajan lisää ja uskon, että jossakin vaiheessa nämä pienet, normaalit nahistelut jäävät. Kuten Antti sanoi, niin nuoria tuottajiahan tässä vielä ollaan ja paljon on opittavaa, myös itsestämme.
Aivan, aivan. Äijillä on myös sivuprojekteja päällä. Antilla ainakin Dystopia-niminen hardcoreprojekti Nomicin kanssa, mutta mitä muuta? Soitatte suhteellisen laaja-alaisesti musiikkia eri genreistä – teknoa, hardia, breakcorea ja drum ’n’ bassia eri aliaksilla ja sivuprojekteissa. Aavarakatseisia äijiä, propsit siitä!
A: Meillä on myös yhteinen Yolky & Pagan-projekti, joka keskittyy jungleen ja drum’n'bassiin eri muodoissaan. Tällä haavaa tähän projektiin keskittymiseen tarvittava aika on vain ollut kortilla johtuen teknoprojekteistamme. Allekirjoittanut on myös tehnyt yhteisiä hardcore-kollaboraatioita Wailyn kanssa, kenen kanssa saimme ensimmäiset julkaisumme pari vuotta takaperin. Toisessa näistä julkaistuista raidoista oli myös Nomic mukana, joten Terrorcraft-kollektiivimme sisällä tehdään monia projekteja yhdessä.
J: Omalla kohdallani aloitimme hyvän ystäväni ja lapsuudenkaverini kanssa vuonna 2003 Tr3oX- niminen konsepti, joka käsittää tällä hetkellä 3 kaveria. Tosin itse en ole kyseisessä konseptissa ollut tekemisissä muutamiin vuosiin juuri teknon ja dnb:n/junglen takia. Pyrin kuitenkin tekemään sitä mikä tuntuu hyvältä ja tällä hetkellä täytyy keskittyä yhteen asiaan kerralla, muuten tulee vain puolitiehen asti tehdyn kuuloista tavaraa. Myöskin Kovaydin Vastarinta – porukasta tunnetuksi tullut Zutsuu on ujuttautunut meikäläisenkin sekvensseriin siinä missä myös toisin päinkin. Nykyään hardcore ja sen eri muodot eivät valitettavasti ole kovin esillä projekteissani juuri edellämainitun keskittymisen vuoksi. Tietenkin kaikenlaista olisi kiva tehdä samanaikaisesti, mutta valitettavasti aika on rajallinen.
Tuttu tunne myös allekirjoittaneen suunnalla kun aika ei tahdo riittää jokaiseen projektiin ja priorisointia pitää harrastaa. Kuulutte molemmat myös pääkaupunkiseudulla vaikuttavaan Terrorcraft-kollektiiviin. Mitä suunnitelmia Terrorcraftilla on vuodelle 2010? Festarit Malminkartanolla?
A: Terrorcraft on tosiaan pysynyt taustalla organisointipuolella viime vuodet, mutta kollektiivin mentaliteetti ei ole kadonnut minnekään. Itse kopla koostuu kuudesta jäsenestä: Input C, Waily, Nomic, Gohai, Mange sekä Galrav, joista viimeksi mainittu on pitänyt itsensä hyvin toimeliaana Club Furyn pääpromoottorina.
Alustavia puheita ollaan pidetty, että josko löydettäisiin tämän vuoden puolella aikaa järjestää jotain pientä tapahtumaakin, mutta sikäli kun itse tiedän niin nämä ovat olleet vasta puheasteella olevia asioita. Kaikki ovat kuitenkin olleet aina ylpeitä omasta kollektiivistaan ja siitä, mitä se edustaa musiikillisesti.
Mutta tosiaan ei tässä olla vielä mitään päivämääriä tai tarkempia suunnitelmia lyöty lukkoon mahdollisten bileiden puolesta.
J: Kyllä vain. Ollaan tuossa jotain pientä kaavailtu, mutta kaikki on tosiaan ollut puheasteella. Eli voi olla, että jotain on odotettavissa… Suomessa on kuitenkin uusia artisteja, joita voisimme ylpeänä esitellä ja Terrorcraftin alkuperäinen idea on ollutkin tuoda ihmisten tietoisuuteen uusia naamoja ja heidän musiikkiaan.
Kun puhumme Terrorcraftista kokoonpanona, niin musiikkihan on tietenkin ollut nopeudeltaan aika vauhdikasta, jos niin voi sanoa. Tuota limudisko-ideologiaa olemme myös miettineet uudelta kannalta… siitä on ollut foorumeilla niin puolesta- kuin vastaankinpuhujia, mutta uudistuksen tiet ovat joka tapauksessa tähänkin demokraattiseen porukkaan tulossa. Nähtäväksi jää, miten käy.
Tuohan kyllä olisi hyvä konsepti ja elektronisen tanssimusiikin kulttuurin edistäminen on äärimmäisen tärkeää Suomessa, tapahtui se limudiskossa tai anniskeluravintolassa. Mutta jatketaanhan sitten vähän menneen parissa: Nyt, kun ollaan uudella vuosikymmenellä, voitaneen kysyä mitä jäi kuluneesta vuosikymmenyksestä käteen musiikkirintamalla? Paljon on varmaan keikkailtu ja käyty katsastamassa muita esiintyviä artisteja, mikä tai mitkä tapahtumat ovat olleet ikimuistoisimpia ja miksi?
J: Itse en ole harrastanut klubitoimintaa aktiivisesti vuosikausiin, mutta olen kyllä käynyt siellä täällä satunnaisesti. Aiemmin tämä johtui siitä, ettei tarjonta yksinkertaisesti ollut omaan makuun tai sitten olin varattu henkilökohtaisista syistä. Rauta-klubin toiset bileet olivat minulle varmaan se yksi ikimuistoisemmista illoista. Koko illan paukkui todella hyvää teknoa ja taisi peräti olla niin, että oltiin tosi hyvällä porukalla liikenteessä. Illassa soitti iki-ihana Tres ja Dixoninkin taidan muistan varmaksi. Olihan siellä myös pari muutakin tyyppiä, mutten nyt valitettavasti heitä muista. Keikkailun puolesta en voi sanoa juurikaan muuta tapahtumaa kuin sen mitä nyt viime kerralla oltiin Antin kanssa soittelemassa drum’n'bassia back-to-backina. Ihan mukavaa oli ja meininki rentoa!
Lisätäkseni vielä sen, että Antti oli tuossa muutama vuosi sitten soittelemassa allekirjoittaneen synttäreillä Lahden kamaralla ja opetti meikäläisen siinä samalla “salsa-teknon” saloihin. Kiitos siitä, hehe!
A: Omalla kohdalla keikat ovat olleet tasaisessa noususuhdanteessa vuosittain, mikä saattaa kertoa siitä, että tekee edes jotain oikein. Toisin kuin Jere, niin itse olen pysynyt aktiivisena kävijänä bileissä. Tunnen päivä päivältä kuuluvani enemmän bileisiin. Vaikken itsekään allekirjoita kaikkea mitä bileissä tällä hetkellä soi, niin olen aina pitänyt itseäni yöeläimenä ja tuntenut oloni kotoisaksi klubeilla. Se vaan on osa minua.
Koko viime vuosikymmen oli hyvin pitkälle oman minänsä etsimistä niin musiikillisesti kuin ihmisenäkin, ja näin uuden vuosikymmenen alkaessa voin onnekseni todeta, että molemmilla saroilla aletaan pääsemään ns. ”elämän tielle”. Koko ajan päästään lähemmäksi sitä omaa juttua ja vuosien varrella on moneen juttuun ehdtty rakastua ja kyllästyäkin.
Jos tapahtumista puhutaan, niin oma varsinainen taival alkoi Säteen bileistä Gloriassa ja sillä tiellä ollaan edelleenkin. Säteissä tunnen itseni kotoisaksi edelleen ja siitä on oikestaan muodostunut jonkinlainen henkilökohtainen käsitekin. Samaan kategoriaan on nostettava myös urbaanimman musiikin klubit, näistä hyvänä esimerkkinä Redrum.
Hyvää musiikkitarjontaa pukkaa tiuhaan tahtiin ja on ollut myös mukava huomata, että paljon uusia kasvoja on alkanut tulemaan mukaan kuvioihin.
Eli voidaan todeta taaksejääneen vuosikymmenen olleen kokemusrikas ja se on kasvattanut miehiä löytämään sen oman minänsä niin musiikillisesti kuin ihmisenäkin. Hieno homma. Palataanpas aikakapselilla takaisin tähän päivään ja kun haastattelu alkaa lähestymään loppuaan, niin isketään tähän vaiheeseen pikakyssärit.
Turhin juoma?
A: Pepsi Max. Ensiksi kelasin makeaa päärynäsiideriä, mutta sitten tajusin, että sillä sentään saa pään sekaisin.
J: Onko sellaisiakin? Niin joo, mitä vaan juomaa… hehe. Alkoholillinen juoma on varmaankin sininen enkeli (tuli ekana mieleen) ja alkoholittomista energiajuomat.
All time TOP 3 raidat?
A: Hyviä biisejä on paljon, mutta kolmen parhaimman nimeäminen on mahdotonta.
Veikkaan, että tässä tapauksessa mennään enemmän pelimusiikin puolelle, 8- ja 16-bittiselle aikakaudelle. Jos jotain tähän heittäisi (ei paremmuusjärjestyksessä), niin
- Slam – Positive Education
- Dynamo City – One Night In Hackney
- Nobuo Uematsu – Aerith’s Theme (Final Fantasy VII)
J: Ei tätä voi laittaa paremmuusjärjestykseen, mutta kolme vahvasti ikisoitossa olevaa raitaa ovat ainakin:
Oudoin bilemuisto?
A: Pidän oudompana, jos muistan jotain.
J: Soitin Kalasatamassa järjestetyissä tekno/core- bileissä teknoa selvinpäin, mikä tuntui alusta loppuun asti oudolta.
Ovatko kiksukarvat ja glow-stikit kliseitä?
A: Enpä ole kuunaan pahakseni pistänyt kenenkään henkilökohtaisesta muodista. Itse pikemminkin nautin siitä, kun juhlakansa on värikästä.
J: Kukin dallaa tyylillään.
Ketä et missään nimessä ottaisi mukaan autiosaarelle?
A: Sanotaanko, että jos toinen tulee toimeen kanssani niin kyllä minäkin tulen hänen kanssaan toimeen.
J: En kommentoi.
Lempisanontasi
A: “The angle of the dangle plus the heat of the meat equals the mass of the ass.”
J: “What’s the Babylon deal with?”
Mistä ostat musiikkisi ja miksi juuri sieltä?
A: Recess Records, Decks Records ja Discogsin kautta tulee hankittua vanhempia klassikoita. Suosin 99% vinyyliä lukuunottamatta omia raitojamme sekä satunnaisia digitaali-ostoksia. Edellämainitut paikat tarjoavat käytännössä kaiken, mitä haluan levareillani pyörittää.
J: Vinyylit kunniaan myös täällä! Decks, Chemical-Records, Recess ja kirpputorit. Noista nyt on löytynyt sellaista, jota on tullut keräiltyä levylaukkuun. Viimeksi löysin kirpputorilta mm. Bob Marley – Could You Be Loved (12″ digital mastered version) sekä Jori Hulkkonen – Detached Yorself (12″).
Löytyykö levykaapista luurankoja? Britney Spears, Bryan Adams tms?
A: Onhan tuossa cd-hyllyssä jos jonkinlaista poppia nuoruudesta, mikäs nostalgian voittanutta. Vanhaa Scooteria, Hittibuumi-kokoelmia ja muita ysäriherkkuja.
J: Happy hardcorea tuossa on: Dunea (Hand in Hand & Hardcore Vibes) sekä vanhaa Scooteria (Back in the UK).
Hyödyllisin tietolähde netissä?
A: Uskaltaako netistä enää lukea mitään? Paikka, jossa miehet on miehiä, naiset on miehiä ja pikkutytöt poliiseja. Riippuu tietenkin aiheesta, josta tietoa halutaan etsiä, mutta yleisesti ottaen kannattaa käyttää useampia tietolähteitä ja medioita sekä tervettä maalaisjärkeä sitä tutkiessaan.
J: Käytän sitä fairfoxii, tiiäkkö?
Iso kiitos äijille, kun ehditte piinapenkkiimme. Iskekäähän vielä lopputervehdykset lukijoillemme.
A: Älkää tehkö niin kuin muut, tehkä niin kuin itse haluatte. Olipa kyseessä sitten musiikin kuuntelu, tuottaminen, vaatteet, aatteet tai mikä tahansa. Tärkeintä on pitää hauskaa!
J: Je, kiitos itsellenne!
