KEHTO Magazine

Matkapäiväkirja: Berliini

Teksti: Sami Lehtinen Kuvat: chillfoundation, Willalobos, Seite-3, Northor, Johanna Mchoina

Päivä 1.

Sopivasti syntymäpäivälläni lento Berliiniin, sopivasti lentokoneessa pilotti sammuttaa koneen juuri kun lähdetään terminaalista (varmaan kytkin unohtu painaa alas). Kaikesta huolimatta lento menee hyvin, vaikkakin ‘kusi sukassa’. Kämppä on hieno. Kaksi isoa huonetta ja vielä isompi keittiö. Kahdeksalle ihmiselle hintaa tuli n.12 €/yö. Ja lukaali ihan keskustassa Alexanderplatzilla. Ei paha.
Ruoat ja juomat kun on tinattu alas eksymme Scotch & Sofa -nimiseen baariin. Hommahan meni sitten humalan puolelle, mutta baari oli todella miellyttävä. Sisustus hienon retro ja pöytäfudis on aina plussaa. Ilta lopettiin B52:lla jonka jälkeen muistikuvani ovat hieman hatarat. Kuulemma halasin saksalaista vastaantulijaa joten loppu hyvin kaikki hyvin.

Päivä 2.

Koko päivä meni hiukan ohi. Ei jaksanut tehdä paljoa. Kiertelin kauppoja. Neljän kerroksen uffin tyylinen kauppa oli mukava kokemus. Juutalais museo kierroskin jäi kun olimme liian myöhässä liikkeellä niin jono oli liian pitkä ja kärsivällisyys oli kateissa. Berliinin kuuluisammassa levykaupassa Hard Wax:ssä oli pakko käydä. Paikka oli hieno. Sisäpihalla, vanhassa ränsistyneessä talossa, melkein ylimmässä kerroksessa joka näytti varastotilalta. Valikoimasta löytyi paljon dubsteppiä, technoa ja muuta elektronista musiikkia.

Päivä 3.

Ei kummempia hengailua kämpillä. Tehtiin todella maukkaat cuacamolet, joten ilta alkoi maukkaasti. Illalla suuntasimme ulos Session 2 nimiseen baariin joka on Scotch & Sofan suunnalla, prenzlauer bergissä. Taas sisäpihalla mutta todella ränsistyneessä talossa. Tuli mieleen joku entinen koulu, jonka ala kertaan on perustettu baari. Miellyttävä paikka: rento, mutta asiallinen. Illan esiintyjänä oli The Irie I Soundsystem. Ilta lähenee puolta yötä kun rupeamme suuntaamaan kämpille takaisin ja seuraavaan paikkaan Week Endiin, jossa pääesiintyjänä Marco Carola. Klubi on ihan kämpän vieressä mikä on plussaa.

Ovelle saavuttuamme huomattiin saksalaisten vieraanvaraisuus. Tosin kaksi italialaista olivat kohteena, kun eivät päässeet sisään. Syytä ei sanottu, mutta ymmärtääkseni klubit ovat jokseenkin tarkkoja ettei ns. ‘ulkomaan kiintiö’ tule täyteen ja paikoissa pidetään hyvin saksalais-voittoinen ilmapiiri. Onneksi meillä oli daameja mukana matkassa niin sisäänpääsy helpottui. Klubin sijainti oli miellyttävä – toimistorakennuksen 12. ja 15. kerroksessa. Tällä kertaa ylin kerros on kiinni mutta näkymä oli hienot, tosin pieni korkean paikan kammo haittasi, mutta ei paljoa. Vaikkakin saksa-techno -soundi on sitä hemmetin minimalia niin silti ilta oli hyvä ja ihmiset nauttivat. Suosittelen.

Päivä 4.

Sama kaava kuin edellisenä päivänä. Panostus iltaan. Tällä kertaa oli valinnan vaikeutta baarin tai klubin suhteen. WMC-festivaalit jossa koko viikon ajan on ollut tapahtumaa päivisin ja iltaisin on dj-tai live keikkoja. Perjantaille sopivasti oli sattunut pääosin dubstep iltama. Mainitsemisen arvoisia illan esiintyjiä oli Joker, Scuba ja Four Tet. Artisteista päätellen oli hyvin vaihtelevaa musiikkia tarjolla. Kaikesta huolimatta eksyimme kuitenkin Icon nimiseen klubiin kuuntelemaan Ninja Tunen omaa poikaa Bonoboa. Miellyttävä klubi ja täydellinen musiikki. Onnekseni dj heitti ainakin kahden tunnin setin. Kaveri oli jo soittelemassa kun saavuimma paikalle. Keikan jälkeen lähdimme etsimään muita paikkoja todetaksemme pienen taksireissailun jälkeen ettemme jaksaneet jonottaa mihinkään. Mainitsemisen arvoinen paikka oli myös Berghain, Panorama Bar jossa tosiaan alkoi bileetlämmitä vasta kello viiden aikaan aamulla.

Päivä 5.

Ryydyttää!! Ainoa asia mitä sain aikaseksi oli mennä Bohannon clubille kuuntelemaan hip hopia. Hyvä selektio funkkia ja breakkis. Illan pääartisikin Fashawn heitti hyvän, laadukkaan setin jossa ei ollut yhtään gangsta paskaa mitä suolletaan joka tuutista ulos. Kuulemma missasin hyvät bileet jossa pääartistina oli Detroit Grand Pubahs, joka totta kai harmitti mutta olin niin rikki etten jaksanut lähteä enää myöhemmin pelimestoille. Pubahsilta mainittakoon mainio Big Onion biisi jota vuosia sitten on tullut fiilisteltyä.

Hyvä reissu kaikenkaikkiaan ja ensi kesänä uudestaan paremmalla paahdolla.